Jeesus
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
(Mark. 12:29-31)
VERINEN TAISTELU
Ei ole uskovaisen elämä mitään rauhallista köllöttelyä vaan siihen sisältyy monia taisteluja, joista nyt käsittelen taistelua vanhaa Aatamia vastaan. Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan sitä lihallista ja syntistä ihmistä, jollainen uskovainen oli ennen uskoontuloaan, siis ennen uudestisyntymistään, sillä juuri uudestisyntymisessä syntyy se uusi ihminen, Jumalan lapsi - Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta - joka sitten joutuu usein taistelemaan vanhaa Aatua vastaan. Vanha Aatami on se lihallinen ihminen, jonka halut ja himot ja päämäärät ohjaavat ihmistä aivan eri suuntaan kuin mihin Jumala haluaisi lastaan ohjata.
Tähän voimme aluksi ottaa Raamatusta pari lausetta aiheen alustukseksi.
(Ef. 4:22-24) että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
4:23 ja uudistua mielenne hengeltä
4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen
(1.Kor 15:47-50) Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
15:48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
(1Kr 2:14) Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
(Room. 6:3-12) Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6:6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
6:7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
6:9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
6:10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
6:11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille.
Nämä jakeet tuovat selvästi esille sen muutoksen, joka uskovaisessa tapahtuu Jumalan vaikutuksesta uskoon tulon yhteydessä. Valitettavasti monille ja oikeastaaan kaikille uskovaisille tapahtuu silloin tällöin niin, että se vanha synnillinen luonto pääsee takaisin valtaan ja alkaa hallitsemaan elämää. Sellainen tilanne on hyvin turhauttava uskovaisen ihmisen kannalta eivätkä kaikki uskovaiset tiedä, mitä siinä tilanteessa pitäisi oikein tehdä. Jotkut luulevat, että he ovat menettäneet uskonsa; jotkut luulevat, että Jumala on hyljännyt heidät; jotkut kuvittelevat joutuneensa Saatanan hyökkäyksen kohteeksi.
Jos tilanne jatkuu pitkään, alkaa esiintymään omituista käyttäytymistä, kun uskovainen yrittää päästä pois vanhan Aatamin vallasta takaisin Jumalan lapsen onnelliseen olotilaan. Usein uskovainen alkaa miettimään, mitä vikaa hänessä oikein on ja sitten oman diagnoosinsa pohjalta hän yrittää korjata tilanteensa. Mutta lihallisessa mielentilassa tehdyt diagnoosit eivät juuri koskaan osu oikeaan eikä tilanne parane niiden ansiosta. Kun uskovainen alkaa tapella lihallisilla aseilla vanhaa lihallista mieltään vastaan, on se sama kuin jos tulipaloa sammutettaisiin bensiinillä.
Jotkut onnettomat uskovaiset arvelevat, että vika on heidän pyhityselämässään ja he yrittävät sitten epätoivoisesti olla pyhempiä kuin ovatkaan; jotkut tehostavat rukouselämäänsä; jotkut yrittävät olla hirvittävän ystävällisä muita ihmisiä kohtaan; jotkut alkavat käydä kirkossa ja muissa hengellisissä kokouksissa entistä ahkerammin mutta vika ei näillä konsteilla parane. Jos tilanne menee oikein pahaksi, jotkut yrittävät naulita vanhan Aataminsa ristille keinolla millä hyvänsä, ei paljon puutu, että he hakisivat rautakaupasta vasaran ja viiden tuuman nauloja ja löisivät itse itsensä ristille. Mutta sekään ei auttaisi, eikä se onnistuisikaan, sillä jos sinä yrität itse naulita itsesi ristille niin jalat sinä ehkä saisit jotenkin lävistettyä ja toisen kätesi mutta toinen käsi jäisi kuitenkin vapaaksi, ja yksi käsi vapaana vanha Aatami pystyisi vielä tekemään sinun elämästäsi helvetin.
Oikea tapa kukistaa vanha Aatami on mainittu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa ja ne jakeet ovat jo tuossa ylempänä. Kuudennessa jakeessa todetaan, että "meidän vanha ihmisemme on hänen (=Jeesuksen) kanssaan ristiinnaulittu". Kun Jeesus kuoli meidän puolestamme niin samalla kuoli meidän vanha Aatamimme ja uskon kautta se toteutuu meidän hengellisessä maailmassamme. Ei meidän tarvitse itse taistella vanhaa Aatamiamme vastaan vaan meidän tarvitsee vain käsittää, että Jeesus on jo hoitanut tämänkin asian meidän puolestamme. Jeesus on jo kukistanut ja voittanut minun vanhan Aatamini ja hänen avullaan uskon kautta voitto on minun saatavilla. Mikään muu ratkaisu ei anna meille voittoa tässä taistelussa.