"Se
Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.
Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra. "
(Jer.23:28-32)
SEURAKUNNAN SYNTY JA MERKITYS
Jeesuksen ympärille syntyi seurakunta ihmisistä, jotka olivat vapaaehtoisesti tulleet hänen tykönsä. Heitä ei kukaan pakottanut tai maanitellut liittymään. Jeesus kuitenkin ymmärsi, että uskovaisia oli myös "virallisen" seurakunnan ulkopuolella niin kuin seuraavat esimerkit osoittavat:
(Luuk 9:49-50).Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme". Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne".
(Joh 12:42) Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen seurakunnan johdossa toimivat luonnollisesti apostolit mutta myös vanhimpia ja diakoneja asetettiin seurakunnan virkoihin. Jumalaa seurakunnassa edusti Pyhä Henki, joka vaikutti armolahjojen välityksellä niin, että samat ihmeet, joita Jeesus oli tehnyt, jatkuivat vielä apostolienkin aikana. Raamattu osoittaa aivan selvästi, että Jumalan tahto on, että armolahjat toimisivat vieläkin samalla tavalla kuin Jeesuksen aikana.
Pyydän nyt kiinnittämään huomiota siihen, että seurakuntaa ei ole koskaan tarkoitettu eikä valtuutettu organisaationa toimimaan Jumalan sijaisena vaan Jumala hoitaa edelleen itse Jumalalle kuuluvat tehtävät seurakunnassa sillä Pyhän Henki on Jumala. Seurakunta on siis vain Jumalan lasten yhteisö, eikä mitään muuta. Jumala puolestaan haluaa elää ja vaikuttaa lastensa keskuudessa. Pyhä Henki voi puhua jonkun ihmisen välityksellä mutta kaikki, jotka esiintyvät Jeesuksen nimessä, eivät välttämättä ole Jumalan palvelijoita. Siksi pitää olla tarkkana, mitä kuuntelee ja mitä hyväksyy Jumalan Sanaksi.
1Tess 5:21"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
2Kor 13:5 "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
1Joh 4:1" Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan."
Edellä mainittu periaate on hyvin tärkeää muistaa varsinkin nykyaikana, kun maailmassa on paljon seurakuntia, jotka väittävät, että "sinä pelastut vain liittymällä meihin". Tuollainen väite on Raamatun kanssa jyrkässä ristiriidassa juuri siksi, koska ei seurakunta ketään pelasta vaan Jeesus pelastaa ja parhaassa tapauksessa hän onnistuu käyttämään myös seurakuntaa pelastuksen välittäjänä.
Raamatun perusteella näemme, että seurakuntaan syntyi jo parissakymmenessä vuodessa hyvin tarkka ja pätevä opetus hengellisistä asioista. Melko varmasti on niin, että siihen aikaan seurakunnissa oli tarkempi opetus ja ymmärrys hengellisistä asioista kuin koskaan sen jälkeen. Tämä on ymmärrettävä niin, että armolahjat toimivat ja Jumalan läsnäolo oli selvästi havaittavissa seurakunnan keskellä ja siis myös opettamisen armoitus ja viisauden- ja tiedon sanat toimivat tehokkaasti seurakunnan keskellä.
Yhtä selvästi Raamattu ilmoittaa meille, että seurakunnissa alkoi esiintyä vakavia puutteita ja häiriöitä jo noin viidenkymmenen vuoden toiminnan jälkeen. Näistä on kerrottu Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa. Ilmestyskirjassa on myös ennustettu porttoseurakunnasta, joka ilmestyy aikanaan:
(Ilm 17:3-6) Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
17:4 Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
17:6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
Tästä aiheesta kannattaisi lukea kokonaan tuo 17. luku ja myös 18. luku. Protestanttiset kirkot ovat jo satoja vuosia tulkinneet tuon porton tarkoittavan katolista kirkkoa. Se tulkinta pitää todennäköisesti paikkansa. Porttokirkkona voidaan pitää myös kaikkia kirkkoja, jotka tekevät aviorikoksen valtion tai tämän maailman kanssa.
Seurakunta on hyvä paikka silloin, kun se toimii oikein eikä ole ottanut itselleen suurempaa roolia tai asemaa kuin mikä sille kuuluu. Uskovaiset ihmiset tarvitsevat seurakunnan, joka toimii ikäänkuin hengellisenä kotina, jossa voi kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Armolahjojen terve toiminta on välttämätöntä aidon seurakunnan toiminnalle. Myös seurakuntavirat ovat tarpeellisia kunhan ne eivät vaan nouse viranhaltijoiden "hattuun". Surullista on se, että seurakunnan laadullisesti paras ja tehokkain aika näyttää olevan hyvin lyhyt, vain noin parikymmentä vuotta. Sen jälkeen kaikki seurakunnat näyttävät kasvavan enemmän tai vähemmän kieroon ja niiden sisälle syntyy omituisia oppeja ja käytäntöjä seurakuntien sisäisten riitojen ja ulkopuolisten hyökkäysten tuloksena. Usein seurakunnissa korotetaan omat profeetat jopa Raamatun Sanan ja siellä esiintyvien profeettojen yläpuolelle. Tästä seuraa vääjäämättä ristiriitoja Raamatun kanssa niin kuin on käynyt esim. mormoneille ja lestadiolaisille. Omat profeetat on lupa asettaa korkeintaan samalle tasolle muiden profeetojen kanssa, silloin profeetat tukevat sopivasti toisiaan eikä seurakunta sorru pahasti, vaikka joku profeetoista olisikin väärässä jossain asiassa.
Nyt tietysti monet seurakuntakiihkoilijat tulevat esittämään vastaväitteitä jopa raamatunjakeiden perusteella. Esimerkiksi seuraavaa jaetta käytetään usein silloin, kun halutaan korostaa seurakunnan "jumaluutta":
(Matt 16:19) "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Minä olen jo aikaisemmin selittänyt tämän jakeen merkityksen ja selitys löytyy myös esim. professori Aapeli Saarisalon "Uuden Testamentin" käännöksestä. Tämä jae ei tarkoita sitä, että "kenen synnit sinä annat anteeksi maan päällä sille ne ovat anteeksiannetut taivaassa ja kenen synnit sinä jätät antamatta anteeksi sille ne ovat anteeksiantamatta myös taivaassa". Ei näin! Ei se myöskään tarkoita sitä, että Jeesus olisi antanut Pietarille valtuudet päättää, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei. Katolinen kirkko ja monet muut kirkot ovat käsittänet tämän jakeen väärin luultavasti tarkoituksellisesti päästäkseen sairaalla tavalla korostamaan omaa arvoaan.
Nykyaikaisen helluntailaisuuden ajatellaan tavallisesti syntyneen 1900-luvun alussa. On kuitenkin todisteita siitä, että armolahjoja käyttäviä ja uskovaisten kastetta harrastavia seurakuntia on ollut aina apostolisista ajoista lähtien. Helluntailaisuus ei ole pysynyt yhtenä seurakuntana vaan se on jakaantunut moniin eri lahkoihin, se ei välttämättä ole huono asia. Tilanne näissä seurakunnissa on aika sekava tällä hetkellä. Erot eri seurakuntien välillä ovat suuria. Armolahjojen alueella on alkanut tapahtua paljon erilaista pelleilyä ja vääristymiä. Alkuaikoina helluntaiherätys on toiminut erittäin hyvin ja opillisesti oikein täällä Suomessa niin kuin muissakin maissa.
Helluntaiseurakunnista ei kuitenkaan näytä enää olevan herätyksen todelliseksi välikappaleiksi.
ANALYYSI
Näyillä ja ilmestyksillä, joita Jumala on ihmisille silloin tällöin antanut, on aina ollut selvä tarkoitus ja selitys. Näin on "reportaasilla paratiisista"-ilmestykselläkin. Tuohon näkyy liittyy monia yksityiskohtia, joita en kaikkia käy selostamaan, ainoastaan paljastan joitakin tärkeimpiä ääriviivoja.
Miksi lapsella on bambinovaippa? Vaippa kätkee salaisuuden. Onko lapsi tyttö vai poika?
Leijona on kasvattanut itselleen paksun turkin. Sen ei tarvitse välttämättä välittää kiusallisesta ipanasta ollenkaan. Se voi tyrkätä lapsen kauemmas halutessaan.
Katselija voi helposti erehtyä kuvittelemaan, että leijona on joutunut lapsenvahdiksi. Se ei pidä paikkaansa ollenkaan.
Nämä kaksi tietävät itse, mistä on kysymys. Leijona yrittää teeskennellä, ettei se muka tiedä, siksi se on niin hiljaa. Se ei halua paljastaa itseään.
Lapsi on älyllisesti ja hengellisesti vahvempi kuin leijona. Leijona on puolestaan lihasvoimiltaan voimakkaampi. Se ei kuitenkaan uskalla käyttää ylivoimaansa. Lapsi on saanut henkisen yliotteen.
Leijona on seurakunta, petoseurakunta.
Lapsi on Jumalan lapsi.
"Peto nousee merestä", niinkuin raamattu asian ilmoittaa. Peto on tavallisesti leijona, pantteri, leopardi tai karhu. Peto ei synny eikä kasva hitaasti vaan se nousee merestä nopeasti kokonaisena aikuisena petona.
Meri tarkoittaa kaikkia maailman seurakuntia. Niinkuin meri leviää jokapuolelle maan pinnalla, niin on tämäkin seurakunta levinnyt ympäri maata. Se on kansainvälinen petoseurakunta.
Alunperin tuo seurakunta on ollut aivan tavallinen seurakunta. Sen henki on saastunut hyvin nopeasti - jo 10 vuotta riittää. Peto ei huolehdi lastensa hengellisestä hyvinvoinnista, se raatelee omia lapsiaan. Se viettelee lapsensa helvettiin. Se ei tunne sääliä.
Reportaasi tuonelasta ei tarvitse mitään selitystä, se on juuri niin kuin on kirjoitettu.