"Ja sitä palvelijaa, joka tiesi Herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä"
Luuk 12:47

JEESUKSEN SUHDE LAKIIN

(Joh 8:3-10)" Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
8:4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
8:5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinäsanot?"
8:6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
8:9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
8:10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle:
"Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
8:11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Tämä kertomus käsitetään nykyään aika usein väärin siten, että Jeesus olisi tässä hyväksynyt aviorikoksen ja huoraamisen, mutta siitä tässä ei tietenkään ole kyse. Jeesuksella olisi ollut oikeus Mooseksen lain mukaan kivittää kuoliaaksi tuo nainen mutta hän ei niin kuitenkaan tenhyt. On syytä muistaa, että lakikin on oikeastaan lähtöisin Jeesuksesta, sillä hän on Jumala. Mooseksen tehtävä oli välittää laki kansalle mutta se ei ollut Jeesuksen päätehtävä. Laki puolestaan oli tarkoitettu suojelemaan ja varjelemaan ihmisiä suurilta synneiltä niin, etteivät he saastuttaisi ja tuhoaisi itseään ja toisiaan. Valitettavaa oli se, että monet ihmiset, kuten juuri fariseukset, käsittivät lain ikäänkuin elämää suuremmaksi asiaksi, laista tehtiin jumalankorvike ja sitä sovellettiin väärässä hengessä ilman armoa.

Jeesus antoi anteeksi naiselle sillä hänellä oli valta ja halu antaa anteeksi päinvastoin kuin farisealaisilla. Ei Jeesus kuitenkaan halunnut yllyttää sitä naista synnintekoon vaan hän totesi lopuksi:" Älä enää syntiä tee!" Hebrealaiskirje valaisee tätä asiaa lisää.
(Hebr 10:26-29) Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulenkiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys Jeesuksesta, että hän olisi itse tahallaan rikkonut lakia vastaan, sillä Raamatun kertomuksissa Jeesus ja farisealaiset väittelivät usein siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.
(Matt 15:1-9) Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:
15:2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
15:3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
15:4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
15:5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.
15:6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
15:7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 15:8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
15:9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

Jeesus rakasti Mooseksen lakia mutta hän vihasi perinnäissääntöjä, jotka olivat ihmisoppeja. Sillä fariseukset ja lainoppineet olivat asettaneet kansan noudatettavaksi mielettömän paljon erilaisia typeriä sääntöjä, joilla ei ollut mitään merkitystä tai hyötyä kenellekään. Perinnäissääntöjä oli lopulta enemmän kuin mitä Mooseksen laissa oli säännöksiä. Esimerkiksi oli sellainen perinnäissääntö, että jos joku, joka asui järven rannalla, meni uimaan sapattina, hän sai kantaa kuivan pyyhkeen rannalle, mutta ei saanut kantaa sitä takaisin sapattina, koska se oli kastunut ja oli liian raskas kannettava. Sapattina ei saanut tehdä työtä ja märän pyyhkeen kantaminen olisi ollut työtä. Pyyhe piti hakea seuraavana päivänä. Tällaisia turhia käskyjä Jeesus ei hyväksynyt.

Fariseuksilla oli väärä asenne Jumalaa, elämää ja lakia kohtaan. Siksi Jumala olikin hylännyt heidät ja he tiesivät Jumalan hylänneen heidät ja siksi he olivat katkeria Jeesusta kohtaan, sillä he näkivät, että Jumala oli hänen kanssaan. Fariseukset olivat ottaneet itse itselleen kurinpitäjän ja kansan käskyttäjän roolin, Jumalasta tai Jumalan armosta he eivät mitään tienneet.

Jeesuksen päätehtävä oli nimenomaan Jumalan armon tuominen syntisten ja sairaiden ja riivattujen ihmisten saataville. Siksi Jeesus ei voinut ruveta esiintymään minään "mooseksena", vaikka hän selvästi kunnioitti Moosesta ja lakia. Kirkastus-vuorella (Matt 17:3) Jeesukselle ilmestyivät nimenomaan Elia ja Mooses, jo se osoittaa, että Jeesuksella ja Mooseksella oli hyvät välit. Jeesuksella oli hyvät välit myös Taivallisen Isän kanssa niinkuin yksi fariseuksistakin joutui myöntämään:
(Joh 3:1-2) "Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
3:2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."

Tässä on nyt syytä vielä mainita, että seurakuntaan ei ole asetettu varsinaista kurinpitäjän virkaa ollenkaan. Näin siksi, koska Jumala haluaa itse hoitaa Isän roolin ja kurittamisen. (Hebr 12:5-13) ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäinse antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
12:13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

Kokouksista on säädetty, että ne pitää hoitaa hyvässä järjestyksessä, ja seurakuntakurista on säädetty myös Raamatussa. (Matt 18:15-17) Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
18:16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
18:17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.

Asia erikseen on sitten se, että nykyaikanakin on fariseuksia, jotka ovat alkaneet muokkaamaan omia perinnäistapojaan ja vaatimaan niiden noudattamista ja ovat ruvenneet pitämään kuria toisille ihmisille seurakunnassa omien mielihalujensa mukaan. Sellainen toiminta ei ole raamatullista. Raamatun mukaan jokainen uskoon tullut ihminen on suoraan Jumalan alainen ja yhteydessä Pyhään Henkeen, Jeesukseen ja Isään. Siinä välissä ei tarvita ketään käskyttäjiä.