PÄIVITYS 13.05.99
.ei Jumala tee mitään maan päällä ilmoittamatta ensin palvelijoilleen profeetoille .
PREDESTINAATIO-OPISTA
Ennaltamääräämisoppi on ihmisten kehittämä oppirakennelma. Raamatussa ei missään sanota, että Jumala olisi määrännyt ihmisen tai kansakunnan kohtalon. Jumala vaikuttaa kyllä ihmisten ja kansojen tapahtumiin mutta ei ennalta määräten vaan reagoiden tapahtumiin.
Jumala tietää asioita etukäteen ja Hän voi ilmoittaa tietonsa etukäteen. Tuollainen ilmoitus saattaa tietysti jo sinänsä vaikuttaa tapahtumiin, ainakin sen pitäisi vaikuttaa uskovaisten ihmisten toimintaan ja elämään. Siinäkään ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että Jumala olisi etukäteen pakottanut ihmiset toimimaan ilmoituksensa mukaan.
Predestinaatio-oppi on läheistä sukua "kohtalo"- uskolle tai horoskooppeihin uskomiselle. Se passivoi ihmiset ja saa heidät ajattelemaan, etteivät he voi itse vaikuttaa elämäänsä eikä heidän valinnoillaan ole mitään vaikutusta asioiden kulkuun. Predestinaatio-oppi on Jumalan sanan vastainen oppi, joka paremminkin sopii yhteen pakanauskontojen kanssa.
Raamattu ilmoittaa selvästi, että Jumala on antanut maan hallinnan ihmisille. Ihmisten tekemiset ja valinnat vaikuttavat siihen, kuinka täällä eletään. Jumala myös haluaa, että jokainen ihminen ratkaisee itse suhteensa ja suhtautumisensa Jumalaan. Miksi Hän olisi lähettänyt Jeesuksen maan päälle, jos ihmisten valinnoilla ei olisi mitään vaikutusta, jos kaikki olisi jo määrätty etukäteen?
Otetaanpa vielä Raamatusta muutamia esimerkkejä valaisemaan Jumalan tarkoitusta ja tahtoa. Hän ei nimittäin aina toimi edes oman ilmoituksensa mukaan. Joonan kirjasta näemme, että Herra lähetti Joonan saarnaamaan tuomiosaarnan Niiniven kaupungille mutta kaupungin katuessa syntejään, Jumala perui tuomionsa. Ei ollut Niiniven kohtalo ennaltamäärätty vaan he ratkaisivat kohtalonsa katumalla syntejään.
Jo Vanhassa Testamentissa (Psalmeissa) on ennustettu, että Juudas tulee kavaltamaan Jeesuksen. Tarkoittaako se sitten sitä, että Juudaksen oli pakko kavaltaa Jeesus? Ei tarkoita sillä jos Juudas olisi perunut kavaltamissuunnitelmansa, olisi myös nuo Psalmien kohdat kirjoitettu eri tavalla. Jumala näki etukäteen mitä tulee tapahtumaan, ja jos olisikin tapahtunut eritavalla, olisi myös Raamattu kirjoitettu etukäteen eri tavalla. Juudaksella oli siis valinnanvapaus kavaltaa tai olla kavaltamatta.
Raamatussa on sanottu muutamien henkilöiden kohdalla, että Jumala on jo kohdussa erottanut heidät evankeliumin julistajiksi (esim. Jesaja ja Paavali). Sekään ei tarkoita sitä, että Jumala olisi määrännyt heidät evankeliumin julistajiksi etukäteen vaan se tarkoittaa sitä, että Jumala näki jo kohdussa heidät suoriksi ja rehellisiksi ihmisiksi, joita Hän voi käyttää. Se voi tarkoittaa myös sitä, että jo kohdussa Jumala alkoi huolehtimaan ja vaikuttamaan heidän elämäänsä.
Johannes Kastaja oli täytetty Pyhällä Hengellä jo kohdusta saakka ja hänet oli tarkoitettu tiettyyn tehtävään maan päällä. Ei se silti tarkoita, että Johanneksen olisi ollut pakko toimia niinkuin hän toimi. Jumala oli hänen apunaan koko elämän ajan ja Johannes palveli Jumalaa vapaasta halustaan. Hän teki omat valintansa. Ehkä Johanneksen kohdalla toteutui Jumalan alkuperäinen suunnitelma, ehkä alunperin kaikki ihmiset on tarkoitettu täyttymään Pyhällä Hengellä jo kohdusta saakka.
Jumala ei rajoita ihmisen vapaata tahtoa, enemmän pitäisi tutkia sitä, kuinka paljon Saatana vaikuttaa ihmisten päätöksiin. Emme me ihmiset silti välttämättä ole vapaita, vaikka enaltamäärämisoppi ei pidäkään paikkansa. Me olemme rajoittuneita ja tietämättömiä monella eri tavalla ja siksi meitä voidaan johdatella niinkuin aasia. Jeesus on tullut tekemään meidät vapaaksi Saatanan vallasta.
Periaatteessa alunperin meitä ei ole tarkoitettu elämään sen paremmin Jumalan kuin Saatanankaan vallan alla. Käytännössä synnin tähden meidän on kuitenkin nykyään pakko valita, eläämmekö me Saatanan orjuudessa vai elämmekö kuuliaisina Jumalalle.
DIKTAATTORIN AIKA LÄHESTYY
Se kehityskaari, joka lopulta johtaa Jumalan ja Antikristuksen väliseen avoimeen konfliktiin, on jo pitkään ollut näköpiirissä. Adamin suvun paatuminen, Jumalasta irrottautuminen ja turvautuminen valhelogiikkoihin on saavuttamassa erään tärkeän virstanpylvään.
Kauniista asioista - rauhasta, rakkaudesta, ystävyydestä, veljeydestä, solidaarisuudesta, luonnonpuhtaudesta - puhutaan paljon tänä päivänä, mutta nämä sanat ovat vain ihmisten suussa eivätkä sydämessä. Sydämessä asustavat pelko ja epätoivo yhdessä rahanahneuden ja jumalanpilkan kanssa.
Ihmisten jokapäiväinen elämä muuttuu. Pehmeät arvot häviävät. Panokset kovenevat. Ihmissuhteet muuttuvat. Ystäviä ei enää ole. Jokainen pitää vain omaa puoltansa. Perhe menettää merkityksensä. Taiteet, urheilu ja kulttuuri kadottavat leikinomaisuutensa ja riippumattomuutensa.
Kontrolli lisääntyy. Kaikki organisoituu. Jokaisen on kuuluttava johonkin. Jokaisen on oltava riippuvainen systeemistä. Samalla jokaisesta tehdään syyllinen yhteisiin rikoksiin. Kuvitellaan, että yhteinen syyllisyys ei ole mitään syyllisyyttä.
Mielisairaaloita rakennetaan lisää. Ihmiset pumpataan täyteen psyyken lääkkeitä ja huumeita. Psykologian avulla lakaistaan syyllisyys maton alle ja selitetään Jumala olemattomaksi.
Ihmisen arvo mitataan sen mukaan, kuinka arvokas hän on tälle katoavalle maailmalle. Ihmiset luokitellaan maksukykyisiin ja -kyvyttömiin, hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Ikä, koulutus, työkyky, kokemus, sukupuoli, terveys, varallisuus, ammattitaito, älykkyys, erityiskyvyt jne. otetaan huomioon.
Ihmiset numeroidaan, merkitään tavaramerkillä. Heistä tulee rikkaiden orjia, työelämän varaosia, markkinakulttuurin asiakkaita ja syntielämän uhreja.
Julkinen jumalanpilkka ja leuhkamaisuus lisääntyvät. Sielu ja kunnia myydään eniten tarjoavalle. Lain tilalle tulevat rikollisten omat säännöt. Vahvin voittaa, maksukykyisin saa määrätä.
Saatana valtaa takaisin kaikki ne alueet, joita se on joskus hallinnut. Piilokommunismi (materialismi, ateismi ja darvinismi) yhdistettynä kapitalistiseen riistopolitiikkaan pääsee vallalle eikä Hitlerin rotuoppejakaan täysin unohdeta.
Syömä- ja juomakulttuuri roomalaisine orgioineen kokee uuden tulemisen. Hengelliset tarpeet tyydytetään spiritismin ja noituuden avulla mammonanpalvonnan ohessa. Epäjumalanpalvonta huipentuu Antikristuksen palvontaan. Monet uskovaiset menevät mukaan tämän maailman kuvioihin eikä heitä voi siitä syyttää. Vastustaja on ovela, ote on rautainen.
Ihmiskunta paaduttaa sydämensä kivikovaksi. Epäjärjestys lisääntyy, rikollisuus kukoistaa, välinpitämättömyys kasvaa, maailmantalous romahtaa. Ihmiset menettävät otteen omasta elämästään. He tekevät niinkuin johtaja käskee. He eivät jaksa ajatella. He kadottavat tulevaisuuden ja toivon. He ovat valmiita sotimaan.
Elokuvakriitikot, apostoli Johannes ja profeetta Daniel, ovat kirjoittaneet esikatselun perusteella vaikuttavan kuvauksen loppunäytöksestä. Siitä tulee niin mahtava elämys, että kenenkään teatterin ystävän ei kannata olla siitä pois, vaikka pääsylipun joutuukin maksamaan omalla hengellään.
Antikristus tietysti häviää tuon sodan. Mutta miksi se loppujen lopuksi käydään? Siihen ei oikein ole mitään järkevää syytä. Pitäisikö siihen sitten olla jokin syy? Kuka niitä syitä tarvitsee? Ei ainakaan Antikristus niinkuin ei Hitlerkään tarvinnut.
Adamin suku on hoiperrellut jo kuusi tuhatta vuotta maan päällä etsien jotain. Monet ovat etsineet vääristä lähteistä. Jotkut ovat etsineet oikeista lähteistä. Harvat ovat löytäneet sen, mitä ovat olleet etsimässä. Tietävätkö he itsekään, mitä he etsivät? Etsivätkö he kiellettyä puuta vai etsivätkö he elämän puuta vai etsivätkö he ristinpuuta?
Kaikki eivät kuitenkaan kuole. Yön jälkeen tulee aamu. Alkaa seitsemäs päivä, lepopäivä, tuhatvuotinen valtakunta, Rauhanruhtinaan hallituskausi. Ihmiset elävät vanhoiksi kuin puut, nuorin kuolee satavuotiaana. Tämä on lähes uskomatonta! (Väärinkäsityksien välttämiseksi mainittakoon, että vaikka raamattu ilmoittaakin tuhatvuotisen valtakunnan tulemisen, niin mielestäni jehovalaisten tulkinnat tästä asiasta ovat täysin vääriä.)
Tuhannen rauhan vuoden jälkeen tulee sitten vasta lopullinen loppusota, välienselvittely Jumalan ja Saatanan kanssa. Se on nimeltään Googin ja Maagogin sota.
ENNUSTUKSIA JA TULKINTOJA
Lamppujen sammuttua, evankelioimis-haluttomuuttaan peitelläkseen, uskovaiset ovat ajanvietteen vuoksi ruvenneet näinä viimeisinä aikoina väsäämään mitä ihmeellisimpiä tulkintoja raamatun lopun ajan ennustuksista. Nykypäivää koskevat ennustukset ovatkin kieltämättä mielenkiintoinen aihepiiri. Haluan tässä korjata pari asiaa, jotka usein esitetään.
On havaittavissa, että tietyt selitykset ovat vakiintuneet siinä määrin, että niitä ei haluta asettaa enää epäilyksen alaisiksi, vaikka nuo selitykset lepäävät usein jonkin jakeen yhden ainoan tulkintavaihtoehdon varassa. Muita vaihtoehtoja ei haluta käsitellä eikä ristiriitaisia raamatunjakeita haluta ottaa huomioon.
Monet uskovaiset odottavat innokkaasti Googin ja Maagogin sotaa. Tämä ennustus otetaan yleensä esille Hesekielen kirjasta. Ilmestyskirjan 20. luku ilmoittaa selvästi, että tämä sota tullaan käymään vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tähän nykyiseen aikakauteenkin voisi sisältyä maailmansotia.
Sitten eräs tärkeä asia, joka koskettaa kaikkia lopunajan uskovaisia. Ilm.13:7-8 ja Dan.7:21 osoittavat selvästi, että uskovaiset joutuvat taistelemaan Antikristusta vastaan lopun aikana ja uskovaiset tulevat häviämään tuon sodan. Yleinen väärä käsitys on sellainen, että seurakunta temmattaisiin ennen Antikristuksen tulemista. Ylöstempaaminen tapahtuu mitä ilmeisimmin Antikristuksen ajan puolivälissä.
Seurakunnan ylösottoa ennen vaivanaikaa perustellaan tavallisesti siten, että Jumala ei muka sallisi kilttien lapsiensa joutuvan ahdistuksiin. Tällainen ajatus on raamatunvastainen. Jumala haluaa pitää todistajansa siellä, missä pelastumattomat ihmisetkin ovat. Jumala ajattelee asioita koko ihmissuvun pelastumisen kannalta eikä vain uskovaisten kannalta.
Väärään tulkintaan lienee syynä se, että inhimmillisesti on niin helppo uskoa, että eipä minua vainotakaan uskoni takia. Raamatun mukaan jokainen, joka tahtoo palvella Jumalaa, joutuu vainottavaksi. Jeesus sanoi:"Te joudutte kaikkien kansojen vainottaviksi minun nimeni tähden." Tämä ei tarkoita juutalaisia, sillä juutalaisia ei vainota Jeesuksen nimen tähden. Heitä vainotaan Aabrahamin siunauksen tähden.
Kristittyjen ahdistukset ja vainot ovat aina olleet evankeliumin leviämisen ja Jumalan Sanan voittokulun aikoja. Jopa laiskimmatkin uskovaiset piristyvät vainojen aikana. Vainoja ei kannata pelätä. Kristityt ovat jo lähes kaksi tuhatta vuotta selvinneet niistä. Herra yleensä auttaa ja vahvistaa vainottuja opetuslapsiaan.
Uskovaisten tulisi nyt ryhdistäytyä viimeistä suurta taistoa varten. Rukoileminen, paas-toaminen, almujen antaminen, Sanan tutkiminen, puhdistautuminen ja pyhittäytyminen olisivat nyt paikallaan. Antikristukselle pitäisi pystyä antamaan edes kunnon vastus. Yksilöuskovaisille kuuluu lupaus:" He ovat voittaneet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta."
Ilmestyskirja kertoo meille selvästi kahdesta erillisestä uskovaisten ryhmästä, jotka molemmat joutuvat kokemaan kovia lopun aikana. Toinen ryhmä on mainittu Ilm.7:n luvun jakeissa 9,14 ja 15. Tunnusomaista tämän ryhmän jäsenille on se, että heidät on koottu eri kansoista ja suvuista, he tulevat suuresta ahdistuksesta ja he palvelevat Jumalaa taivaassa Jumalan temppelissä eivätkä maan päällä tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Toisesta ryhmästä kerrotaan Ilm.20:n luvun 4:ssä jakeessa. Tunnusomaista tälle ryhmälle on se, että he ovat eläneet pedon valtakunnan aikana, he ovat marttyyrejä ja he tulevat hallitsemaan tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Nämä ryhmät eivät voi tarkoittaa samoja ihmisiä. Tunnusmerkit eivät täsmää. Minun logiikkani mukaan ensimmäinen ryhmä tarkoittaa seurakuntaa, joka joutuu käymään läpi ainakin osan suuresta ahdistuksesta ennen ylöstempaamista.
Sekaannusta ja erilaisia tulkintoja aiheuttaa myös se, että raamatusta löytyy laaja valikoima erilaisia nimityksiä, jotka voidaan tulkita eri tavalla. Siellä puhutaan vaivanajasta, Jaakobin ahdistuksesta, Antikristuksen ajasta, lopunajasta, Herran päivästä, pedon valtakunnasta, suuresta ahdistuksesta, pakanain ajasta ja juutalaisten seitsemäskymmenennestä vuosiviikosta.
Jaakobin ahdistuksen aika saattaa tarkoittaa samaa kuin Antikristuksen aika. Jaakob on kuitenkin selviävä siitä.
Suuri ahdistus ei ole sama asia kuin kristittyjen vainot. Suuri ahdistus kohtaa kaikkia ihmisiä. Suuri ahdistus tarkoittaa nälänhätää, maanjäristyksiä, rikollisuutta, laittomuutta ja sotia. Suuren ahdistuksen aikana Antikristus pääsee valtaan. Uskovaiset joutuvat kiristyvän painostuksen kohteeksi. Hengellinen ja ideologinen sota kiihtyy. Antikristuksen ajan (7 v.) puolivälissä seurakunta temmataan ylös
Minusta näyttää siltä, että Ilmestyskirja sisältää useita profetioita, jotka käsittelevät eri aihepiirejä. Nämä profetiat saattavat tapahtua osittain tai kokonaan päällekkäin aika-akselilla.
Tuollaisia aihepiirejä ovat esim. seurakunta, seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, säkkipukuiset miehet, kaksi petoa, vaivanaika, rangaistustuomiot ja taivas. Esim. seurakunnasta Ilmestyskirja ilmoittaa kaksi tärkeää asiaa - sen, että maanpäälliset seurakunnat ovat sangen vajavaisia, ja sen, että paljon ihmisiä pelastuu joka tapauksessa taivaan valtakuntaan. Seurakunnan ylösoton tarkkaa ajankohtaa ei ilmoiteta.
KAKSI SÄKKIPUKUISTA
Tässä yhteydessä sopii ottaa esille myös kysymys kahdesta säkkipukuisesta todistajasta, joista on maininta Ilmestyskirjan 11.luvussa. Kristikunnan piirissä on yleinen luulo se, että nämä miehet ovat Hanok ja Elia, jotka tulevat toisen kerran maan päälle ja kuolevat luonnollisen kuoleman.
Minä en allekirjoita tuollaista väitettä. Me tiedämme, että Jumala tekee mielellään poikkeuksen omiin sääntöihinsä, jos siihen on painavat syyt olemassa. Jumala ei ole lain alla. Hanok ja Elia olivat ilmeisesti niin vanhurskaita miehiä Jumalan silmissä, että olisi ollut kohtuutonta vaatia heitä kuolemaan. Molemmat miehet olivat vilpittömiä vanhurskauden puolesta kiivailijoita. Koska Jumala vapautti nämä miehet kuolemasta, niin en minäkään näe mitään syytä vaatia, että heidän pitäisi tulla uudestaan maan päälle kuolemaan kunnolla.
Jotkut väittävät, että nuo säkkipukuiset olisivat Mooses ja Elia sillä perusteella, koska heidän tekemänsä ihmeet muistuttavat Mooseksen ja Elian tekemiä ihmeitä. Niinpä niin, mutta miksi Mooseksen pitäisi tulla kuolemaan vielä toisenkin kerran? Jokaisen pitäisi ymmärtää, että se on sentään selvästi liikaa vaadittu.
Kirkastusvuorella Mooses ja Elia esiintyivät samanlaisessa asussa huolimatta siitä, että he kuolivat eri tavoilla. Olisiko siis Elian ruumis muuttunut kirkastetuksi ruumiiksi tulisissa vaunuissa matkalla taivaaseen? En tiedä. Kuitenkin näyttää siltä, että Elia on saavuttanut kuolemansa jälkeen yhtä arvostetun aseman kuin Mooseskin. Miksi hän siis tulisi vielä tänne maan päälle kuolemaan?
Jeesus tuli taivaasta maan päälle, mutta hänen tapauksensa oli ainutlaatuinen ja ainutkertainen, se ei sovi näiden profeettojen tapaukseen. Jeesus itse vieläpä todisti, että Elia on jo tullut, jolloin hän tarkoitti Johannes Kastajaa. Johanneshan oli täytetty Elian hengellä syntymästään saakka.
Malakian kirjan viimeisen luvun perusteella on väitetty, että Elia tulisi vielä ennen Jeesuksen toista tulemista maan päälle. Tuo luku kertoo kuitenkin vain yhdestä miehestä eikä kahdesta. Jos siis Elia tulee tämän luvun kuvauksen mukaan, niin hän tulee yksin. Keitä sitten ovat nuo kaksi säkkipukuista todistajaa?
Minä olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin. Nuo kaksi säkkipukuista ovat tavallisia ihmisiä, Jumalan profeettoja, jotka on täytetty todennäköisesti syntymästään saakka Hengellä - toinen Mooseksen hengellä ja toinen Elian hengellä. Malakian kirjan Elia tarkoittaa kaikkein todennäköisemmin vain Johannes Kastajaa.
Näitä säkkipukuisia miehiä on kristikansan keskuudessa totuttu pitämään juutalaisina. Se johtuu luultavasti siitä, koska on odotettu Mooseksen ja Elian tuloa maanpäälle. Mikään ei kuitenkaan estä Jumalaa täyttämästä pakanaprofeettoja Mooseksen ja Elian hengellä.
Säkkipukuiset eroavat Eliasta ja Mooseksesta siinä mielessä, että heidän toiminta-alueensa tulee olemaan koko maa. Elia ja Mooses toimivat aikoinaan vain suppealla alueella. Näiden miesten voitelu vaikuttaa moninkertaiselta verrattuna heidän esikuviinsa. Jumala ilmeisesti luottaa näihin miehiin hyvin paljon.
Tämä viittaa siihen suuntaan, että nämä miehet saattavat itsekin olla pakanoita (=ei juutalaisia). Raamattu ei selvästi sano mitään tästä asiasta. Ilmestyskirjan 11. luku puhuu kuitenkin useissa kohdissa koko maasta ja pakanakansoista.
Jerusalemin vertaaminen Sodomaan ja Egyptiin tuossa luvussa saattaa merkitä sitä, että juutalaiset elävät kuin pakanat näiden profeettojen aikana.
Säkkipuku saattaa muuten tarkoittaa farkkupukua, sillä farkkukangas = säkkikangas. Ensimmäiset farkkupuvut on tehty juuri säkeistä.
En tiedä, olenko kuullut, lukenut vai itse keksinyt sellaisen ajatuksen, että nämä miehet ovat juuri ne kaksi, jotka saavat taivaassa istua toinen Jeesuksen oikealla ja toinen vasemmalla puolella -Johanneksen ja Jaakobin äidin pojilleen varaamilla paikoilla.
Vielä jää kuitenkin se pieni mahdollisuus jäljelle, että nämä miehet ovat sittenkin juutalaisia. Pelastus on tosin juutalaisista ja Jeesuskin oli juutalainen, mutta kuitenkin minun mielestäni olisi oikeudenmukaista antaa nämä virat pakanaprofeetoille, sillä juutalaiset ovat jo muutenkin kahmineet läjittäin merkittäviä profeetan virkoja itselleen.
Näiden profeettojen toiminta tapahtuu pakanoiden armonajan puolella ennenkuin syvyydestä nousee peto, joka tappaa heidät. Minä vedän tästä sen johtopäätöksen, että heidän toimintansa tapahtuu ennen Antikristuksen ilmestymistä, sillä käsittääkseni Antikristus ilmestyy vasta tuon pedon jälkeen. Tarkkaa aikaa on vaikea sanoa - muutamien lähivuosikymmenien aikana sen täytyy kuitenkin tapahtua.
EIVÄT KAIKKI HALLITSE TUHATTA VUOTTA
Uskovaisille on opetettu varsin laajasti, että me nousemme ensin seurakuntana ylös taivaaseen ja tulemme sieltä sitten takaisin maan päälle hallitsemaan tuhatvuotiseen valtakun-taan. Jos koko seurakunta tulisi alas hallitsemaan, tarkoittaisi se yli miljardia hallitsijaa. Ihmisiä, joita hallittaisiin, saattaisi olla alkuvaiheessa huomattavasti vähemmän, sillä sodat, nälät, taudit ja luonnonmullistukset tulevat vähentämään ihmisten lukumäärää ennenkuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana ihmisten lukumäärä saattaa kyllä sitten nousta aika suureksi.
Seurakunnasta on sanottu (Ilm.7:15-16):ssa että "he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja he palvelevat Jumalaa yöt ja päivät Hänen temppelissään" ja että "auringon valo ei enää ole sattuva heihin eikä mikään helle". Ei sanaakaan tuhatvuotisen valtakunnan hallitsemisesta. Henkilökohtaisesti minä en ole edes halukas tulemaan takaisin maan päälle, jos minä kerran taivaaseen pääsen. Onhan siellä taivaassakin joitain pieniä hallitsemistehtäviä.
Mielenkiintoinen kohta on Ilm.5:10. jonka mukaan vanhim-mat ovat taivaassa ja siellä ollessaan rukoilevat Karitsaa ja sanovat:"....sinä olet tehnyt HEIDÄT kuningaskunnaksi ja papeiksi ja HE tulevat hallitsemaan maan päällä." Jos seurakunta tulisi maan päälle hallitsemaan, tässä pitäisi olla muoto ME. Nuo vanhimmat puhuvat aivan selvästi toisesta uskovaisten ryhmästä, ei taivaassa olevasta seurakunnasta. Se että nuo vanhimmat ovat valtaistuimen edessä osoittaa myös sen, että seurakunta on jo temmattu ylös taivaaseen, uskovat eivät ole enää paratiisissa. (Vielä jää kuitenkin se tulkintamahdollisuus, että nuo vanhimmat ovatkin enkelien vanhimpia eivätkä seurakunnan vanhimpia. Tämä ei kuiten-kaan vaikuta pääasiaan - siis siihen, kuka hallitsee tuhat vuotta maan päällä.)
Ilmestyskirjan 20.luvun jakeissa 4-6 on kerrottu niistä ihmisistä, jotka kerran tulevat hallitsemaan tuhatvuotisessa valtakunnassa. Jakeessa 4 sanotaan aivan selvästi, että he tulevat olemaan marttyyrejä, jotka kuolevat uskonsa tähden Antikristuksen aikana. He ovat "teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden" eivätkä he "ole kumartaneet petoa eivätkä ottaneet pedon merkkiä".
Antikristuksen aika pitää mielestäni jakaa kahteen osaan; suuren ahdistuksen aikaan, jolloin vielä seurakunta on maan päällä (Ilm.7:14), ja raivokkaaseen vainonaikaan, jota ennen seurakunta temmataan ylös. Nuo marttyyrit kuolevat tuon pahemman ajan aikana. He tulevat ilmeisesti uskoon tuona aikana tai uudistuvat uskossaan.
Jakeessa 4 sanotaan, että marttyyrit "virkosivat eloon". Siinä ei sanota, että he olisivat nousseet ylös taivaaseen ja tulleet sieltä alas hallitsemaan. Tuo on paremminkin käsitettävä niin, että he virkosivat eloon samalla tavalla kuin Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Tätä asiaa korostaa mielestäni myös 6. jakeen tarkennus, kun sanotaan, että "heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa". Tällainen lisäys on tarpeen silloin, kun halutaan korostaa heidän erikoisasemaansa verrattuna muihin ihmisiin tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Muut ihmiset tuhatvuotisessa valtakunnassa voivat kuolla. Muistammehan, että Lasarus kuoli kahdesti, nuo marttyyrit eivät kuole toista kertaa.
Jae 5 alkaa näin: "Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet." Muut kuolleet ei tietenkään tarkoita enää seurakuntaa, joka on jo aikaisemmin mennyt taivaaseen. Sitten tulee aika hämmen-tävä lause:"Tämä on ensimmäinen ylösnousemus."
"Ensimmäinen ylösnousemus" on jossain vaiheessa tulkittu ylösnousemusten sarjaksi, joka alkoi Jeesuksen ylösnou-semisesta. Raamattu ei kuitenkaan tue tuollaista tulkintaa. Raamatussa ei puhuta ensimmäisestä ylösnousemuksesta missään muualla kuin tässä paikassa. Seurakunnan ylös-nousemuksesta kyllä puhutaan ja vanhurskasten ja vääräin ylösnousemuksesta puhutaan mutta ei ensimmäisestä ylös-nousemuksesta. Siksi meidän on pystyttävä ymmärtämään tämä asia pelkästään tämän yhden raaamatunpaikan avulla.
"Ensimmäinen (protos, prima(lat.)) ylös-nousemus" voidaan kääntää kreikankielestä sanoilla "tärkein/suurin/ parhain/en-simmäinen ylösnousemus". Tulkinta "suurin ylös-nousemus" on erittäin mielenkiintoinen, se johtaisi siihen ajatukseen, että Antikristuksen aikana tapahtuu aivan yllättäen hyvin suuri herätys, ihmisiä pelastuisi silloin enemmän kuin kos-kaan aikaisemmin. Jos laskemme, että seurakunnan ylös-otossa pelastuu n. 500 miljoonaa ihmistä niin tässä "suurim-massa" pelastuisi siis vielä enemmän. Tulkintaa "tärkein ylösnousemus" on vaikea perustella mutta tulkinta "parhain ylösnousemus" saattaa kyllä olla mahdollinen. Minä uskon kuitenkin, että tulkinta "ensimmäinen ylösnousemus " on se oikea.
Tämä asia on ymmärrettävä juuri noiden kolmen jakeen va-lossa (Ilm.20:4-6). Nuo marttyyrit kuolevat Antikristuksen ajan vainoissa, he heräävät ylös kuolleista maan päälle, toisella kuolemalla ei ole valtaa heihin mutta toisella ylösnousemuksella on. He kokevat ensimmäisen ylösnousemisen (=ylösnousemisen kuolleista takaisin maan päälle) tuhatvuotisen valtakunnan alussa ja toisen ylösnousemisen (= ylösnousemisen maan päältä taivaaseen) tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Siksi puhutaan ensimmäisestä (ja toisesta) ylösnousemisesta heidän kohdallaan.