"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
Matt. 24:36

SOTILASPOLIITTISIA LINJAUKSIA

Yksi hyvin ärsyttävä piirre nykyisessä "demokratiassa" on se, että kansalle kyllä annetaan tilaisuus keskustella päätettävistä asioista. Tuo on jo sinänsä kansan pilkkaamista ja halveksimista sillä onhan kansalla jo perustuslain mukaan oikeus keskustella mistä tahansa asiasta ja milloin tahansa, miksi sitten nuo kansan valitsemat edustajat, kansan palvelijat, esiintyvät niinkuin he olisivat myöntämässä kansalle suurtakin etuisuutta. Asiat on yleensä päätetty jo ennen tuollaista keskustelua, keskustelun tarkoitus on ainoastaan hämätä kansa ajattelemaan, että he ovat nyt saaneet osallistua tärkeiden päätösten tekemiseen. Tämä tuli selvästi esille Suomen EU-äänestyksen aikana ja nyt näyttää siltä, että samaa taktiikkaa käytetään Nato-päätöksen aikaansaamiseksi. Ehkä olisi parasta sulkea suu muutamaksi vuodeksi eikä lähteä ollenkaan mukaan tuohon teatteriin, jota poliittinen eliitti harrastaa niin innokkaasti. Muutamia tärkeimpiä asioita haluan kuitenkin ottaa esille.

Sopiva lähtökohta tällaiselle aiheelle on Ilmestyskirjan 9.luvun jae 15.:"Silloin päästettiin vapaaksi ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä." "Hetkelleen" tarkoittaa samaa kuin "tunnilleen". Yleensä tämä jae käsitetään niin, että tunnin aikana kuolee kolmas osa ihmiskunnasta, vaikka tämä voitaisiin käsittää myös niin, että jokainen noista neljästä enkelistä tappaa tunnin aikana osan ihmiskuntaa mutta sen tunnin ei tarvitsisi olla jokaisella enkelillä sama. Kolmas osa ihmiskunnasta tarkoittaa tällä hetkellä pyöreästi 2000 000 000 ihmistä.

Mielenkiintoinen kysymys on se, onko noiden 2000 000 000 ruumiin joukossa 5 000 000 suomalaista ruumista. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, voivatko suomalaiset itse jollain tavalla vaikuttaa tuohon asiaan. Mahdollinen vaikuttaminen olisi joka tapauksessa tehtävä ennenkuin sota alkaa, sen tunnin aikana ei paljoa ehdi kuitenkaan tehdä, lompakon siinä ehtii piilottaa ja ottaa varmuuskopiot tietokoneen sisällöstä.

Raamatussa ei sanota suoraan, että nuo enkelit käyttäisivät ohjuksia ja ydinaseita, mutta tämän artikkelin ajaksi olen päättänyt hyväksyä sellaisen oletuksen. Voisiko Suomi siis pelastua ydinsodalta varustautumalla itse ydinohjuksilla? Luultavasti siinä kävisi niin, että vastapuoli puolestaan suuntaisi Suomeen sitä useampia ydinohjuksia mitä enemmän Suomella niitä on. Luopumalla turhasta varustelusta Suomi ainakin voittaa kasapäin riihikuivaa rahaa.

Presidentti Kekkonen oli monien mielestä paska jätkä, KGB:n agentti ja ties mitä, mutta hän oli oikeassa ainakin siinä, että Suomen kannattaisi elää rauhassa ja sovussa Venäjän kanssa. Kekkosen kohtaloksi muodostui luultavasti se, että hänellä oli hyvät hermot ja kova viinapää, hän uskalsi jutella ja veljeillä venäläisten kanssa tasaväkisesti. Kekkosen aikana Suomen ja Venäjän veljeys oli epätasapainoista, mutta on olemassa varmasti jokin keino harrastaa ystävyyttä tasapuoliselta ja asialliselta pohjalta. Itse asiassa viime aikoina poliittinen tilanne Suomen ja Venäjän välillä onkin kehittynyt selvästi rehelliseen ja avoimeen suuntaan, jopa suomalaiset poliitikot ovat osanneet käyttäytyä aika hyvin. Hyvillä suhteilla en tarkoita sitä, että pitäisi pakolla harrastaa kaupankäyntiä tai olla poliittisesti samaa mieltä, hyvillä suhteilla tarkoitan sitä, että ei käyttäydytä ainakaan vihamielisesti eikä kyräillä selän takana.

Muistutan tässä yhteydessä, että sitä kaikkein kovinta kapitalismia Venäjälle ei kannattaisi viedä vieläkään ennenkuin kansa siellä on kasvatettu ymmärtämään, mistä siinä on kysymys, venäläisillä on nimittäin aika omituinen käsitys länsimaista ja kapitalismista. Venäjälle pitäisi viedä oikeaa opetusta sekä maallisista että hengellisistä asioista.

Jos siis Suomi alkaa pullistelemaan lihaksiaan Venäjän suuntaan niin varmasti Venäjä vastaa sellaiseen käyttäytymiseen samalla mitalla tai vieläkin voimakkaammin. Keski-Euroopan kannalta Suomen varustaminen ydinohjuksilla olisi tietysti hyvä asia sillä silloin sinne riittäisi vähemmän vihollisen ohjuksia ja ne maat saisivat todennäköisesti muutaman minuutin lisäaikaa puolustautua. Mutta ei kai Suomesta ole vielä tullut niin eurooppalaista maata, että se uhraisi itsensä muiden hyväksi. Päätöstä Suomen varustamisesta ydinohjuksilla ei pidä missään tapauksessa luovuttaa muille Euroopan maille tai Natolle, silloin meille jää vain yksi vaihtoehto. Tämä aihe on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että tästä eri tahot tulevat varmasti esittämään huomattavasti minun mielipiteistä poikkeavia näkemyksiä. Amerikkalainen (=Naton) politiikkahan on sellaista, että he tuntevat olonsa turvalliseksi vain silloin, kun heillä on ladattu revorveri valmiina vyötäisillä.

Suomen on tietysti oltava huolissaan ulkoisesta kuvastaan, johon kuuluu yhtenä osana uskottava puolustuskyky. Ruotsilla ei saa missään tapauksessa olla parempaa armeijaa kuin Suomella. Tällaisia asioita minä en kuitenkaan henkilökohtaisesti pidä kovin tärkeinä, minä annan Suomen sotilaallisen ja poliittisen johdon huolehtia niistä.

Kaikki suomalaiset kuolevat joka tapauksessa jonain päivänä, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Myös ruotsalaiset ja eurooppalaiset kuolevat, jopa venäläisetkin kuolevat kaikki, ja ainakin amerikkalaiset kuolevat. Hengellinen sodankäynti, evankeliumin julistaminen, on siksi miljoona kertaa tärkeämpää kuin maallinen sodankäynti sillä jokainen elää enemmän kuin miljoona kertaa kauemmin iankaikkisuudessa kuin maan päällä. Raamattu kertoo, että iankaikkisuudessa on juopa (Luuk. 16:26), joka erottaa - ei länsimaalaisia itäeurooppalaisista - vaan pelastuneet ei-pelastuneista.

UUDISTUVA DEMOKRATIA

Demokratian kaunis perusajatus on se, että valta on kansalla ja kansa saa päättää omista asioistaan. Tätä tarkoitusta varten kansa päästetään vaaliuurnille silloin tällöin valitsemaan edustajiaan milloin minnekin. Tässä onkin ensimmäinen suuri valhe, joka demokratiaan sisältyy, sillä kansalle uskotellaan, että tärkeää on se, ketkä päätöksiä tekevät, eivätkä niinkään päätökset. Jos kansalla todella olisi valta niin kansan annettaisiin itse tehdä nuo päätökset suoraan ja kansanedustajat lähinnä toimisivat kuin virkamiehet, valvoisivat, että päätöksiä kunnioitetaan ja noudatetaan, heille voitaisiin myös antaa oikeus tehdä pienempiä päätöksiä itsenäisesti ja oikeus soveltaa aikaisempia päätöksiä käytäntöön. Kansanedustajat voisivat myös toimia asioiden esittelijöinä kansalle.

Kansalle voitaisiin antaa jokaisella hallituskaudella asiat päätettäväksi siten, että hallituskauden aikana järjestettäisiin yksi äänestys, jossa kansa saisi päättää noin kymmenestä tärkeimmästä esillä olevasta asiasta. Tällä tavalla voitaisiin helposti varmistaa todellisen demokratian toimivuus. Tämä vähentäisi myös huomattavasti kaikenlaista jahkailua ja neuvottelemista ja tämä tulisi luultavasti jopa halvemmaksi kuin nykyinen menetelmä sillä monia turhia virkoja ja komiteoita voitaisiin lakkauttaa. Kansanedustajien lukumäärää voitaisiin pienentää, jopa hallituksen ministerien lukumäärää voitaisiin pienentää. Jos samaa periaatetta sovellettaisiin kuntien sisällä niin kuntien hallintoakin voitaisiin keventää. Loppujen lopuksi tämä minun esittämäni menettely on ainoa keino saada kansa aidosti kiinnostumaan politiikasta ja päätöksenteosta ja kantamaan vastuuta päätöksien noudattamisesta.

Ei kannata ajatella niin, että demokratia olisi ikäänkuin pysyvä olotila vaan parempi on ajatella, että demokratiaa on kehitettävä koko ajan. Nykyisin vallalla oleva populistinen demokratia luo suotuisan kasvualustan erilaisille väärinkäytöksille, perusteettomille vaalilupauksille, korruptiolle, mafialle, rikollisuudelle, eriarvoisuudelle ja muille hallitsemattomille ilmiöille.