Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle.
Jes. 26:2

PROFETOIMINEN JA PROFETIAN ARMOLAHJA

Muistaakseni olen jo aikaisemmin selittänyt, mikä ero on profetoimisen ja profetian välillä, kuitenkin käyn tämän asian uudelleen läpi. Lähdetään liikkeelle kahdesta raamatunjakeesta. "Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa (1Kor 14:1)". "Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista (1 Kor 13:9)". Paavali siis kehoittaa tavoittelemaan profetoimisen lahjaa ja samalla hän toteaa, että profetoimisemme on kuitenkin vajavaista.

Jumalan tahto on, että profetoimista esiintyisi kaikissa seurakunnissa vielä nykypäivinäkin, sillä ilman armolahjoja seurakunta on hyvin kuiva paikka. Sanon tämän siksi, koska jotkut uskonnolliset piirit haluaisivat kieltää armolahjojen toiminnan ja samalla Jumalan puhumisen nykyaikana. He takertuvat Raamatun ilmoitukseen ja väittävät, että Jumala leikkii mykkäkoulua nykyaikana, se ei pidä tietenkään paikkaansa.

Voimme pitää peruslähtökohtana sitä, että kaikki Raamatun kirjat on kirjoitettu pääasiassa profetoimisen armolahjan avulla, vaikka kyllä teksteissä on havaittavissa muidenkin armolahjojen toimintaa. Mooses oli profeetta mutta hän ei ollut elossa Adamin ja Eevan aikana ja kuitenkin hän kirjoitti Raamatun alkuluvut. Selitys on siinä, että Mooseksella oli profetoimisen armolahja. Paavali puolestaan kirjoittaa paljon asioita, jotka koskevat tätä viimeistä aikaa ja selitys siihenkin on se, että hänellä oli profetoimisen armolahja. Heillä molemmilla oli myös profetian armolahja, jonka avulla he saattoivat liittää teksteihinsä tarkkoja yksityiskohtia (esim. 2.Tim 3:1-9).

Profeetta Jeremiaan kohdalla profetoiminen toimi myös mainiosti. "Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut. Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia sanoja (Jer 36:32)." Jeremia siis profetoi uudestaan kymmeniä sivuja tekstejä. Tuosta käy myös ilmi se piirre, jonka mukaan profetoiminen on vajavaista, sillä entisiin sanoihin lisättiin samankaltaisia sanoja. Vajavaisuus ei tarkoita sitä, että teksti sinänsä olisi virheellistä tai vääristynyttä, vaan se tarkoittaa sitä, että siitä on jäänyt puuttumaan "samankaltaisia sanoja". Apostoli Johannes ilmaisee tämän asian hyvin selvästi:" On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa (Joh 21:25)". Kun apostolit kirjoittivat evankeliumeja, he eivät pelkästään muistelleet, mitä oli tapahtunut, vaan Pyhä Henki muistutti heille kaikesta profetoimisen armolahjan kautta, mitä oli tapahtunut.

Profetoimisen armolahjan käyttöalue on niin laaja ja monipuolinen, että kukaan tätä armolahjaa käyttävä ei ehdi elämänsä aikana käyttää tätä lahjaa täydellisesti. Ihminen, joka profetoi, puhuu seurakunnalle rakennukseksi, lohdutukseksi, opetukseksi ja kehoitukseksi. Tällainen henkilö saattaa viitata lahjansa avulla menneisyyteen tai tulevaisuuteen, yleensä hän puhuu seurakunnalle siinä tilanteessa, jossa seurakunta on sillä hetkellä. Olen kuunnellut monia saarnaajia, joilla mielestäni on tämä armolahja. Yleensä tuollaisilla ihmisillä on muitakin armolahjoja ja on vaikeaa erottaa milloin toimii mikäkin armoitus. Tiedon ja viisauden sanat, hengellisten asioiden opettamisen armoitus, henkien erottamisen armoitus ja profetian armolahja ovat selvästi nähtävissä esimeerkiksi Paavalin teksteissä profetoimisen armolahjan lisäksi. Voisimme ajatella niinkin, että profetoimisen armolahjan haltija voi ainakin lyhytkestoisesti käyttää profetoimisen aikana mitä muuta armolahjaa tahansa.

Ovatko kaikki profetoimisen armolahjalla varustetut sitten profeettoja? Luultavasti ja toivottavasti ovat. Tällöin voitaisiin ajatella, että kullekin profeetalle on tarkoitettu jokin tietty alue tai tehtävä, joka hänen kuuluisi ensisijaisesti hoitaa. Paavalin tehtävä oli selvästi erilainen kuin Johanneksen. Jokaisen profeetan profetoiminen jää vajavaiseksi mutta yhdessä he muodostavat kokonaisuuden, jonka Pyhä Henki on suunnitellut ja joka on täydellinen tai ainakin riittävä seurakuntien tarpeita ajatellen - varsinkin, kun otetaan huomioon se, että jokaisella seurakunnalla pitäisi olla omat profeettansa ajankohtaisia tarpeita varten.

Profetian armolahja puolestaan on kyky vastaanottaa sanallisia tai kuvallisia tai toiminnallisia (Apt. 21:11) hyvin tarkkoja viestejä Jumalalta. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että profetiat olisivat jotenkin vajavaisia tai epätarkkoja vaan sensijaan Raamatusta löytyy lukemattomia hyvin tarkkoja profetioita, jotka ovat jo toteutuneet ja joista osa on vielä toteutumatta. Profetoimista koskevaa vajavaisuutta ei siis voida käyttää puolusteluna profetioiden vajavaisuudelle.

Ovatko kaikki profetian armolahjalla varustetut sitten profeettoja? En ole aivan varma sillä jos heillä ei ole muita armolahjoja, heidän profeetan virkansa jää kyllä aika vaatimattomaksi.