..Ihmisen Pojalla on valta antaa syntejä anteeksi maan päällä..
Luuk.5:24

KRISTITYN VIHOLLISET

Meillä kristityillä on sota meneillään niinkuin Raamattukin asian ilmaisee. Vihollisiksi Raamattu määrittelee Sielunvihollisen eli Saatanan, vanhan ihmisen, synnin, sairaudet ja kuoleman. Synnit on edelleen määritelty synteihin ennen uskoon tuloa ja synteihin uskoontulon jälkeen.

"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema" (Ilm. 21.8). Näemme, että pelkuruus ja epäusko ovat tavallisimmat synnit, jotka estävät ihmistä tulemaan uskoon, tunnustamaan uskoaan tai nauttimaan uskon hedelmistä. Moni ihminen nimittäin pelkää sitä, mitä toiset ajattelevat, jos hän tulee uskoon. Toiset taas pelkäävät, etteivät he kuitenkaan pysy uskossa, jos vaikka yrittäisivätkin. Saatana nimittäin pelottelee ihmisiä tuolla tavalla, jotta he eivät tulisi uskoon ja pelastuisi. Usein Saatana vielä kehoittaa uhrejaan odottamaan sopivampaa hetkeä tyyliin:" Ei sinun vielä kannata tulla uskoon, kyllä sinä kerkeät vaikka kuolinvuoteellasi.". Miljoonat ovat ne ihmiset, jotka ovat jääneet tuolla tavalla Saatanan loukkuun ja ovat siirtäneet ratkaisun tekemistä ensin yhdellä päivällä sitten yhdellä vuodella sitten kymmenellä vuodella ja lopuksi vielä viidelläkymmenellä vuodella. Jos sinä aiot tulla uskoon, on sinun voitettava pelkuruus ja epäusko sisälläsi.

Uskoon tulleille ihmisille apostoli Paavali on kirjoittanut näin kauniisti ja suoraan:

"Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Sellaista vastaan ei ole laki."(Gal. 5:16-23).

Paavali vielä muistuttaa "että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten..." (Ef.4:22). Paavali käsittelee tämän asian ja monta muutakin asiaa niin hyvin, että suosittelen kaikkien Paavalin kirjeiden lukemista niinkuin koko Raamatunkin.

"Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista (=syntiä, ahneutta), ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.

Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.

Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, joka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen." (1.Tim.6:11-16)

On syytä muistaa, että yksinään uskovainen ihminen ei voi voittaa vihollisiaan mutta yhdessä Kristuksen kanssa se onnistuu aina. Kuolemankin Jeesus on voittanut ja me saamme voittaa Hänen kanssaan, Hänen nimessään ja Hänen ansiostaan.

KRISTINUSKON VIHOLLISET

Kristinuskon viholliset on poliittinen käsite, jota ei ole määritelty Raamatussa ollenkaan. Pakanauskontoja ei oikeastaan pidetä vihollisina siinä mielessä, että niitä vastaan olisi taisteltava. Pakanauskonnoista on ainoastaan pysyttävä erossa, koska ne ovat syntyneet riivaajien vaikutuksesta ja ne saattavat saastuttaa uskovaisen hengen sillä niihin sisältyy monenlaista noituutta ja riivaajien palvelemista. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1.Tim.4:1). "... mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista." (1.Kor10:20)

Pakanauskonnot ovat oikeastaan pakanoiden ongelma ja heitä voidaan yrittää auttaa ainoastaan julistamalla heille evankeliumia ja tarjoamalla heille pelastusta riivaajien vallan alta. Pakanoita ei siis Raamatussa määritellä vihollisiksi vaan heidät määritellään tavallaan säälittävään olotilaan joutuneiksi ihmisiksi. Se, että pakanat tai pakanauskonnot määrittelevät kristityt vihollisikseen on myös oikeastaan pakanoiden ongelma, se ei ole kristittyjen syytä. Usein tuollaisiin riivaajien aikaansaamiin uskontoihin liittyy väkivaltaisia ja mielettömiä piirteitä, jotka joskus pakottavat kristityt puolustamaan itseään.

Minä tiedän, että joskus on käyty ns. uskonsotia ja ihmisiä on yritetty pakolla käännyttää kristityiksi. Siinä on mielestäni ollut aina kysymys siitä, että poliittiset johtajat ovat halunneet käyttää kristinuskoa tekosyynä omien poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Raamatusta tuollaisille sodille ei löydy minkäänlaista perustetta. Valtiokirkkojärjestelmien edustajat ovat olleet kuitenkin hyvin kärkkäästi "siunaamassa" tuollaisia sotia, katolinen kirkko lienee kaikkein syyllisin tässä mielessä.

Tässä yhteydessä lienee sopivaa mainita myös, että kristinuskoon ei liity minkäänlaista vaatimusta ryhtyä marttyyriksi missään tilanteessa. Kristinuskon marttyyrit ovat kaikki olleet elämänhaluisia ihmisiä, jotka ulkopuoliset ovat ottaneet kiinni ja tappaneet uskon tähden. Koska tiedämme, että Jumala seuraa tarkasti juuri uskovaisten vaellusta, on tapana sanoa, että Jumala olisi hyväksynyt tai valinnut jotkut ihmiset marttyyreiksi, mutta sekin asia voidaan ymmärtää väärin. Peruslähtökohta on aina mielestäni marttyyreiden osalta se, että uskovainen ihminen on joutunut ristiriitatilanteeseen epäuskoisten ihmisten kanssa ja epäuskoiset ihmiset nimenomaan päättävät uskovaisen tappamisesta. Jumala ei vaadi keneltäkään marttyyriutta, vaikka samalla tiedämme, että Jumala on sallinut monille kristityille marttyyrikuoleman.