Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
Mark. 6:12-13

YHTEENVETO LUTERILAISESTA KIRKOSTA

Jumalan Sana ei koskaan muutu eikä häviä vaikka ihmiset muuttuvatkin ja ajat muuttuvat. Nykyaikana ihmiset kuvittelevat, että he voivat itse laatia itselleen uudet ja paremmat säännöt kuin mitä Raamattu heille tarjoaa. Sokea ei voi kuitenkaan sokeaa taluttaa, syntiset ihmiset vain hukuttavat itsensä ja toisensa ns. "vapaamielisillä" säännöillä. Suuri osa elämään liittyvistä säännöistä on sitäpaitsi kaiverrettu ihmisen omatuntoon ja sydämeen, eikä niitä voi sieltä poistaa muuten kuin paaduttamalla omatunto ja kuolettamalla sydän. Ihmisiä, jotka ovat noin tehneet onkin nykyään paljon meidän keskuudessamme.

Teologian professori A.Saarisalo arvosteli luterilaista kirkkoa maallistumisesta jo 30-luvulla. Mikä onkaan luterilaisen kirkon tila nyt, jos se oli maallistunut jo silloin! Viimeaikaisista kirkon tempauksista me muistamme hyvin naispappeuden ja homoseksuaalisuuden suosimisen, ikonien kumartamisen ja uskovien pappien (kirkkoherra Koivisto) vainoamisen. Ei varmaankaan mene enää kauan, kun lesbo pappi vihitään luterilaisen kirkon arkkipiispan virkaan.

Kirkko haluaa selvästikin antaa itsestää nykyaikaisen ja vapaan vaikutelman ja vaikutelmaksi se myös jää, sillä todellista vapautta ei voi olla ilman Jeesusta. Vapaus voidaan määritellä monella eri tavalla määrittelijän oikkujen ja himojen mukaan. Vapaudella voidaan tarkoittaa vapautta käyttää huumausaineita, vapautta rellestää oman pään mukaan, vapautta tuhota oma elämä ja samalla muidenkin elämä. Vapaus voi tarkoittaa sitä, että Saatana päästetään vapaaksi ja Jumalan kädet sidotaan. Mutta voiko valtiokirkon jäsenet olla koskaan todella vapaita, jos kerran kirkko pakottaa jo pienet lapset jäsenikseen lapsikasteen avulla. Kirkon toiminta on ristiriitaista, tosiasiassa kirkko ei pyrikään vapauteen vaan entistä suurempaan synnin orjuuteen ja riivaajien palvelemiseen.

Samalla kun kirkko on antanut periksi ihmisille ja heidän synneilleen, on se kääntänyt selkänsä Jumalalle, Jumalan Sanalle, pelastukselle Kristuksessa ja evankeliumin rehelliselle julistamiselle. Vielä 30 vuotta sitten kirkon piirissä oli oikeita uskovaisia pappeja ja oikeita uskovaisiakin. Jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan raja, jolloin kaikkien aitojen uskovaisten kannattaa päästä eroon koko kirkosta. On nimittän vanha totuus, että valtiokirkot ovat aina toimineet tehokkaasti uskovaisten vainoamiseksi sitten, kun ne vainot tulevat, ja ne tulevat varmasti. Katolinen kirkko on jo yli tuhannen vuoden ajan osannut taktiikan, jossa kirkon sisällä olevat uskovaiset usutetaan kirkon ulkopuolella olevien uskovaisten kimppuun. Kommunistiset valtiot puolestaan ovat aina käyttäneet valtiokirkko-organisaatioita esiliinanaan, vakoilijanaan ja vainon välikappaleena. Euroopan kirkoissa vallitsee tällä hetkellä selvä kommunistinen suuntaus.

Valtiokirkkojärjestelmät ovat niin tiukasti valtion holhouksessa, että niitä voidaan pitää poliittisina ja byrokraattisina valtion virastoina. Valtiokirkot ovat myös riippuvaisia valtion rahoituksesta. Jumalasta valtiokirkot eivät ole riippuvaisia.

Euroopan esimerkki Ranskasta ja Ruotsista osoittaa mihinpäin poliittisesti ohjatut valtiokirkot ovat menossa. Ranskassa on kielletty lailla ihmisten "käännyttäminen" ja ruotsalaiset puuhaavat homoille ja lesboille entistä suurempaa vapautta.

Ei voida syyttää yksin luterilaisia pappeja ja piispoja tällaisesta suuntauksesta sillä tämä tyhmä kansa rakastaa valetta, jonka leipäpapit sille tarjoavat. Ihmiset haluavat kuvitella olevansa taivaaseen menossa ja he ovat valmiita maksamaankin tuollaisesta väärästä turvasta. Totuus on kuitenkin se, että taivaaseen eivät pääse Perkeleen lapset vaan Jumala pelastaa ainoastaan omat lapsensa taivaaseen. Jeesus ei ole koskaan luvannut pelastaa valtiokirkon jäseniä taivaaseen vaan hän on luvannut pelastaa ainoastaan ne ihmiset, jotka hän on verellään omakseen lunastanut.