Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula, sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. (Luuk.21:34-35)

EKUMENIA JA POLITIIKKA

Maalliset hallitsijat ovat aina osanneet nimittää mieleisiään piispoja kirkon virkoihin ja piispat puolestaan ovat osanneet hännystellä ja mielistellä maallisia hallitsijoita. Tässähän ei sinänsä ole mitään uutta, maallinen politiikka ja kirkollinen politiikka ovat jo vuosisatoja nivoutuneet yhteen. Politiikka ei välttämättä ole aina kieroa peliä mutta kirkollispolitiikka kyllä useimmiten on kieroa juuri siitä johtuen, että politikointi ei oikeastaan kuulu seurakunnan toimenkuvaan ollenkaan.

Ei ihmisestä tule piispaa tai pappia siten, että jokin maallinen tai kirkollinen instanssi nimittää hänet virkaansa. Näyttelijöitä syntyy sillä tavalla, ei pappeja. Oikea piispa tai pappi tarvitsee valtuutuksen Jumalalta virkansa hoitamiseen. Luemme Galatalaiskirjeen ensimmäisestä jakeesta näin: ”….virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta….”. Gal.2:8 puolestaan toteaa: …hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa….”. Pietari ja Paavali saivat virkansa Jumalalta ja sama periaate koskee kaikkia seurakunnan virkoja niinkuin jakeet 1.Kor.12:5 ja 28 todistavat. Aitoihin hengellisiin seurakuntavirkoihin kuuluvat oleellisena osana aidot armolahjat. Ilman Jumalan antamaa valtuutusta ja armolahjoja ei kukaan voi hoitaa Jumalan tarkoittamalla tavalla mitään virkaa seurakunnassa. Näyttelijän virkaa voi tietysti hoitaa kuka tahansa seurakunnassa ilman mitään Jumalan valtuutusta.

Ekumenia on korkeaa kirkollista politikointia, jota näyttelijäpapit harrastavat. Kun tuollaisilla näyttelijöillä ei ole mitään motivaatiota julistaa evankeliumia, hoitaa sieluja, opettaa kansalle Jumalan Sanaa ja parantaa sairaita niin heidän täytyy tietysti keksiä aikansa kuluksi jotain tekemistä, jonka pitää tietysti vaikuttaa uskottavalta ja hienolta tyhmän kansan silmissä. Suurimpana kirkkokuntana katolinen kirkko todennäköisesti laskee hyötyvänsä eniten ekumeenisesta liikkestä. Paavi havittelee kaikkia kirkkoja alaisikseen. Tämä on perusteltua siltä pohjalta, että katolisen kirkon piiristä löytyvät parhaat näyttelijät.

Ekumeniaa perustellaan monilla kauniilla puheilla, puhutaan seurakuntien yhteydestä ja kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta jne. mutta kaikki tuo on vain korupuhetta. Todellisten kristittyjen välillä on aina vallinnut (sydänten) yhteys ja veljesrakkaus eikä ekumenia pysty tuomaan siihen mitään uutta. Nimikristittyjen ja näyttelijäpappien keskuudessa ei tietenkään voi esiintyä mitään aitoa yhteyttä eikä rakkautta eivätkä he edes voi käsittää, mistä aidossa uskossa on kyse. Ekumenia ei ratkaise heidänkään ongelmia.

Ekumenia pyrkii ”suvaitsevaisuuuteen” vetoamalla hyväksymään kaikki seurakunnat ”perheyhteyteensä”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Raamatun opetukset pyritään hämärtämään antamalla hyväksyntä kaikille harhaopeille, joita satojen ja tuhansien vuosien aikana on eri kirkkoihin pesiytynyt. Ekumeninen liike pyrkii ”suvaitsemaan” myös pakanauskontoja ja -oppeja mahdollisimman pitkälle ja pyrkii liittoutumaan pakanauskontojen kanssa. Tällä tavalla Jumalan Sanan kirkkaus ja pelastuksen tien selkeys pystytään pimentämään pelastumattomilta ihmisiltä.

Termi ”yhteiskristillinen” puolestaan tarkoittaa eri seurakuntiin kuuluvien aitojen uskovien yhteistyötä kokouksien järjestämisessä tai muussa toiminnassa. Siihen ei välttämättä kuulu mitään politikointia eikä ekumeniaa ja sitä voidaan käsittääkseni pitää aivan terveenä ilmiönä.

EI KILPAILIJA EIKÄ VIHOLLINEN

Raamatun mukaan nainen on alistettu miehen vallan alle eikä nainen esim. saisi opettaa hengellisistä asioista seurakunnassa (1.Tim. 2:11-15). Nykyaikana tätä opettamiskieltoa on rikottu hyvin yleisesti jo kymmeniä vuosia niin helluntaityyppisissä seurakunnissa kuin myös valtiokirkoissa ja ihmiset ovat tottuneet siihen, että naiset opettavat. Käsittääkseni Raamatun ennustusten mukaan "lopun aikoina" täytyykin tapahtua jotain tällaista, Jumalan Sana kyseenalaistetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. On odotettavissa, että feministikiihkoilijat yhdessä lesbo- ja homopappien kanssa muuttavat koko Raamatun ilmoituksen "uuteen uskoon". Myös on odotettavissa, että "tieteelliseltä" sektorilta tulee "uusia ja mullistavia löytöjä", joiden avulla Jumalan Sanaa vastaan hyökätään voimakkaasti.

Naista ei ole luotu miehelle kilpailijaksi eikä viholliseksi. Feministinen liike kuitenkin esittää asiat usein juuri siinä hengessä, että naisten täytyy päästä tekemään "tasa-arvon nimissä" samoja asioita, joita miehetkin tekevät, ja että naiset ovat parempia kuin miehet kaikessa mahdollisessa - jopa opettamisessakin, joka on heiltä kielletty. Tähän kuvioon kuuluu lisäksi se, että miehet, jotka eivät anna periksi feministeille, leimataan sovinisteiksi.

Kun pohditaan naisen asemaa seurakunnassa, on tietysti tutkittava, mitä Raamattu asiasta yleensä sanoo. Tällöin pitää ottaa huomioon ainakin seuraavat raamatunjakeet: 1.Moos.3:16 ("…hän (miehesi) on sinua vallitseva"), 4. Moos:30. luku (lupauksia koskeva laki, jossa isällä tai aviomiehellä oli oikeus peruuttaa naisen antamat lupaukset) ja Ef.5:22-24 ("…mies on vaimon pää niinkuin Kristus on seurakunnan pää…"). Jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä Raamatun selvästä ilmoituksesta, joka ei mielestäni kaipaa selittelyä.

KUU, MAA JA AURINKO

Kuun liikkeiden osalta on todettava, että en jatka sen liikkeiden laskemista täsmällisemmin, koska siitä ei näytä olevan mitään hyötyä. Pari asiaa on kuitenkin todettava: ensinnäkin se, että Kuun rata ei välttämättä ole noudattanut vedenpaisumuksen aikana juuri päiväntasaajan määrittelemää linjaa tai tasoa ja se, että vesimassojen rata Maan ympäri ei välttämättä ole ollut pyöreä vaan jossain määrin epämääräinen juuri Kuun vetovoimasta johtuen. Vesimassojen rata on tietysti ollut suunnilleen samassa tasossa kuin Kuun ratakin.

Jotkut väittävät eräiden raamatunjakeiden perusteella, että Maa olisi sijainnut huomattavasti lähempänä Aurinkoa ennen vedenpaisumusta. Se ei pidä paikkaansa. Ei nimittäin ole mahdollista, että Maa siirtyisi selvästi eri radalle ja Kuu seuraisi mukana, vaan tällaisessa tapauksessa Kuu ajautuisi kokonaan irti Maan vetovoiman vaikutuksesta. Samasta syystä ei voida myöskään ajatella, että Maa joskus siirtyisi "takaisin" lähemmälle kiertoradalle Auringon suhteen, ei ainakaan minkään normaalin luonnonmullistuksen seurauksena. Erikseen on tietysti se vaihtoehto, että Jumala tekisi jonkin ihmeen, esim. yksi enkeli tyrkkäisi Maan uudelle radalle ja toinen tyrkkäisi Kuun seuraamaan Maata. Raamatussa nimittäin sanotaan, että Kuu ja Maa seuraavat toisiaan vielä aivan lopussa. Se, että Ramatun ennustukset tuhansien vuosien päähän osuvat suunnilleen kohdalleen vuosissa mitattuna, todistaa samalla sen, että vuoden pituus on säilynyt samana koko ajan, mikä puolestaa todistaa sen, että Maan kiertorata on säilynyt samana koko ajan.

Vedenpaisumus esitetetään Raamatussa selvänä luonnonilmiönä eikä siellä väitetä, että Jumala olisi esim. luonut tyhjästä uutta vettä. Mutta sen sijaan Joosuan kirjassa 10. luvussa jakeissa 12-14 kerrotaan aivan selvästi, että Herra teki ihmeen pysäyttäen Auringon ja Kuun liikkeen päivän ajaksi. Sille on esitetty sellainen selitys, että Maa olisi pyörähtänyt oman pyörimisakselin suhteen kaltevaan asentoon. En tiedä, minusta se on käsitettävä ihmeeksi ja sillä siisti.