JEESUKSEN SUHDE ISÄÄN
Kaksitoistavuotiaana Jeesus oli käymässä Jerusalemissa vanhempiensa kanssa ja sen jälkeen hän jäi Jerusalemiin, vaikka hänen vanhempansa lähtivät kotimatkalle. Ilmeisesti Maria ja Joosef matkustivat hieman eri seurueissa sukulaisten mukana ja kumpikin kuvitteli, että Jeesus oli toisen mukana. Maria ja Joosef palasivat takaisin etsimään Jeesusta. Jeesus ajatteli, että kaksitoistavuotiaana hän on itse vastuussa kulkemisistaan eikä vanhempien tarvitse huolehtia hänestä.
Luuk 2:46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
2:47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
2:48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
2:49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?"
Maria yritti vielä uskotella, että Joosef on Jeesuksen isä - niinkuin olikin kasvatusisä tai isäpuoli - mutta Jeesus tiesi, että Jumala on hänen oikea Isänsä. Ehkä Maria oli kertonut sen Jeesukselle mutta enemmän minä uskon siihen, että Jeesuksen Isä oli kertonut sen hänelle. Jeesuksella oli selvästikin hyvä ja luottamuksellinen suhde Isäänsä jo tässä vaiheessa.
Jeesuksen sanoista hänen julkisen toimintansa aikana käy jatkuvasti ilmi, että hän eli koko ajan hyvin lähellä Isäänsä.
Joh 10:30 Minä ja Isä olemme yhtä."
Joh 10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
Jeesuksella oli ikävä takaisin kirkkauteen enkelien ja Jumalan luo.
Luuk 9:41 Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä?."
Jeesus tiesi kuolemansa jo etukäteen ja hän valmistautui siihen.
Heb 5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
Vielä juuri ennen kuolemaansa Jeesus tiesi, että kaikki on hänen Isänsä kädessä.
Matt 26:53 Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?
26:54 Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?"
Kirjoituksilla Jeesus viittasi esim. seuraaviin kohtiin VT:ssa; psalmi 22 ja Jesaja 53. luku.
Matt 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
Jeesukselle oli hyvin tärkeää, että kirjoitukset täyttyisivät ja että hän toimittaisi Isänsä tahdon maan päällä. Ei se ollut kivaa mennä ristille Jeesuksen mielestä, häntä kauhistutti sellainen kuolema. Syy, miksi Jeesus meni ristille, oli se, että hän halusi olla kuuliainen Isälleen.
Fil 2:8... hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, 2:10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, 2:11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Kuolemansa jälkeen, Jeesus ilmestyi mm. Maria Magdaleenalle.
Joh 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Tässä Jeesus ilmoittaa sen mielenkiintoisen asian, että niinkuin Jumala on ollut hänen Isänsä niin tästä lähtien Jumala on myös kaikkien muiden uudestisyntyneiden Jumalan lasten Isä.
Jeesus voitti kuoleman kuolemallaan mutta hän voitti myös ihmissielut Jumalalle uhrinsa kautta. Jeesuksen kuolemaan liittyy paljon yksityiskohtia, joita en kaikkia käy läpi nyt. Jeesus uhrasi itsensä syntiuhrina meidän puolestamme; Jeesus kärsi meidän sairauksiemme seuraukset ruumiissaan; Jeesus otti kirouksen kantaakseen, jotta meitä ei kirottaisi; Jeesus kantoi myös sen hylkäämisen, joka kuuluisi meille.
Room 5:17 Ja jos yhden ihmisen (=Aadamin) lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
Jeesus antoi kuuliaisuusuhrin Isälleen. Sen lisäksi hän uhrasi kaiken meidän puolestamme, koko elämänsä. Meidän pelastuksemme perustuu sataprosenttisesti Jeesuksen uhriin ja kuuliaisuuteen.
Myös meiltä uskovaisilta Jumala vaatii kuuliaisuutta. Oikeastaan Jumala ei vaadi vaan hän odottaa, että me vapaaehtoisesti olemme kuuliaisia hänelle. Jos me emme ole kuuliaisia Jumalalle, silloin me olemme kuuliaisia synnille ja Saatanalle. Meidän pelastuksemme ei riipu meidän omista teoistamme eikä edes meidän omasta kuuliaisuudestamme vaan olemalla kuuliaisia me voimme ainoastaan auttaa Jumalaa pelastussanoman välittämisessä muille ihmisille.