Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra.
Jes 66:2
EVO LUUTIOTEORIAN HISTORIA
1. Spiritistinen vaihe
Robert Chambers kirjoitti Englannin ensimmäisen suositun evoluutiokirjan.Sen nimi oli "Luomistyön surkastumat" ja se painettiin 1844 eli 14 vuotta ennen "Lajien synty"-kirjaa. Hän oli spiritualisti, joka piti säännöllisesti yhteyttä henkimaailmaan. Alfred Russel Wallace kehitti kehitysoppiteorioita ja lähetti ajatuksensa Darwinille, joka käytti niitä oman kirjansa pohjana. Vuonna 1875 Wallace myönsi avoimesti olevansa sekä spiritisti että marxisti. Eräällä retkellään Etelä-Amerikan alkuasukkaisen pariiin Darwin osallistui pakanaheimon maagisiin seremonioihin. Tuon istunnon seurauksena hän sai erityisen innon evoteorian kehittelyyn, samalla hän menetti kiinnostuksensa kristinuskoon. Spiritistiset istunnot meedioineen ja pakanalliset maagiset seremoniat ovat siis evoluutioteorioiden varsinainen alkulähde. Plagiointi on kiellettyä tieteen parissa, kunnia pitää antaa sille, jolle kunnia kuuluu - siis Saatanalle tässä tapauksessa.
2. Tarinan kyhääminen
Evoluutioteorioista tuli nopeasti kaikkien ateistien, valehtelijoiden, väärentäjien, Jumalan vihaajien ja Jumalan pilkkaajien suosikkioppi. Härski valehteleminen on alusta saakka kuulunut olennaisena ja hyväksyttynä osana evoluutio-oppeihin. Alkuaika menikin pelkkien teorioiden väsäämiseen, todisteista ei kukaan välittänyt mitään. Omituista on, että muiden tieteiden edustajatkaan eivät protestoineet moista menettelyä vastaan.
Surkastumia on alusta saakka pidetty todisteina evoluution puolesta mutta siinähän on loppujen lopuksi kysymys juuri päinvastaisesta tapahtumasta kuin kehittyminen. Olemassa olevat ominaisuudet voivat kyllä surkastua mutta tyhjyydestä ei putkahda esille uusia ominaisuuksia eikä uusia lajeja.
Surkastumien lisäksi pitkiä ajanjaksoja on alusta lähtien pidetty todisteena kehitysopin puolesta mutta pitkät ajanjaksot eivät loppujen lopuksi todista yhtään mitään. Sillä tavalla vain saadaan ihmisen mielikuvitus tekemään työtä kehitysopin puolesta mutta mielikuvituksen tuotteet eivät kelpaa tieteellisiksi todisteiksi.
Evoluutiolla tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan lajien kehittymistä uusiksi lajeiksi. En siis puhu mistään mikroevoluutiosta. Mikroevoluutio tarkoittaa lajien sopeutumista olosuhteisiin. Sitä tapahtuu koko ajan mutta siinä ei ole kysymys lajiutumisesta. Koirarodut ovat hyvä esimerkki siitä, mihin mikroevoluutio pystyy, koirarotuja on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia mutta ne ovat silti kaikki koiria edelleenkin. Usein mikroevoluution esimerkkejä käytetään siihen tyyliin, että se johtaisi muka uusien lajien syntymiseen, mutta uusien lajien synnystä ei vain ole mitään todisteita olemassa.
Vielä on muistettava, että suuri joukko eri lajeja on kuollut sukupuuttoon menneisyydessä (ja kuolee koko ajan). Sukupuuttoon kuolleita lajeja (esim. dinosauruksia) on yritetty tyrkyttää todisteiksi välimuodoista mutta ne ovat vain sukupuuttoon kuolleita lajeja eikä mitään muuta, ne ovat olleet omia lajejaan aikoinaan.
3. Luuliima ja viila vaihe
Ikävä on sellainen teoria, josta puuttuvat todisteet. Todisteita on kuitenkin mahdollista värkätä eri tavoilla. Luuliiman, viilan ja värjäämisen avulla erilaisia luunpalasia on mahdollista yhdistellä hyvin uskottavalla tavalla. Näin onkin tapahtunut lukemattomia kertoja. Hyväksi esimerkiksi kelpaa ns. "Piltdownin ihminen", joka koottiin gorillan leukaluusta ja usean eri ihmisen kallonosista. Tämän "todisteen" kehittäneet tiedemiehet aateloitiin suorituksensa ansiosta. He ehtivät kuolla ennenkuin Lontoon Luonnontieteellisen Museon ullakolta löytyi luiden värjäämisessä käytetty värilaukku.
Pelkkä sianhammas (="Nebraskan ihminen") on riittänyt todisteeksi ihmisen evoluutiosta jossain vaiheessa. Myös "Jaavan ihminen" ja "Homo Rhodensis" on myöhemmin todettu väärennöksiksi mutta sitä ennen ne ovat merkittävällä tavalla tukeneet ja "todistaneet" evoluutioteoriaa. Löytöpaikkojakin on usein manipuloitu uskottavuuden ja oikean ajoituksen varmistamiseksi.
4. Piirtäminen ja animaatiot
Kun kunnollisia todisteita ei muuten löytynyt, niitä alettiin sitten kehittää piirtämällä ja myöhemmin animaatioiden avulla.Yksi kuuluisimmista tämän alueen virtuooseista oli sikiönväärentäjä Ernst Haeckel. Hän piirsi ihmisen sikiön kehityksen kuvina siten, että siinä näkyivät eri lajien "kehitysvaiheet" kalanmuotoisesta ihmiseksi asti. Myöhemmin on pystytty todistamaan, että ihmisen sikiö muistuttaa alusta loppuun ainoastaan ihmistä.
Nykyaikana pystytään tuottamaan animaatiofilmejä, joiden avulla evoluutiota yritetään todistaa oikeaksi, mutta on muistetteva, että animaatiofilmit eivät kelpaa tieteellisiksi todisteiksi nekään. Ne ovat kyllä tehokkaita keinoja vaikuttaa ihmisen mielikuvitukseen ja hämätä ihmiset uskomaan evoluutioon.
Myös vääriä laskelmia käytetään evoluution todisteena. Esimerkiksi evoluutikot saattavat ilmoittaa, että ihmisen ja apinan geenit poikkeavat vain 2.5% toisistaan. Ihmisille ei kuitenkaan kerrota laajemmin, kuinka paljon eri lajien geenimäärät poikkeavat toisistaan, esim. kuinka paljon apina ja kissa poikkeavat toisistaan. Eikä muitakaan tärkeitä yksityiskohtia. Kuinka paljon kromosomien lukumäärä poikkeaa toisistaan? Kuinka ne ylimääräiset geenit ovat syntyneet ihmiselle? Eikä varsinkaan sitä kerrota, että tuollaisia laskelmia ei pitäisi ollenkaan tehdä prosenttilaskelmina vaan todennäköisyyslaskelmina. Mutaatiot kun ovat sattumanvaraisia asioita.Todennäköisyyslaskelmat johtavat mielettömiin ja mahdottomiin lukuihin, ne todistavat evoluution mahdottomuuden.
5. Kansan suggeroiminen
Erilaisten luontoaiheisten dokumenttien ja animaatioiden avulla kansaa pystytään aika helposti suggeroimaan ja manipuloimaan tehokkaasti television avulla. Dokumentteihin lisätään vain runsaasti vihjailuja siitä kuinka evoluutio on muka tehnyt sitä tai tätä. Jätetään vain kertomatta, että uusien lajien kehittämiseen evoluutio ei ole koskaan kyennyt. Puhutaan mikroevoluutiosta ja jätetään kertomatta, että makroevoluutio ei toimi. Ovela valehteleminen, totuuden vääristäminen ja puutteellisen tiedon jakaminen täytenä totuutena jatkuu.
Ihmisten suggerointi tulee helposti esille keskusteluissa evoluutioaiheista. Ihmiset toistavat kuin papukaija teesejä, joita heidät on suggeroitu toistamaan. Harvalla on loppujen lopuksi mitään omia mielipiteitä evoluutiosta. Omien aivojen käyttäminen on kielletty sillä se purkaa helposti suggeroinnin.
6. Poliittinen vaihe
Todisteiden puuttuminen on kiusallista, nykyään vielä ID-teoriatkin painavat päälle. Ei ole mikään ihme, että tiedemiehet ovat jo väsyneet pitämään pystyssä rempulateorioita, jotka ovat koko ajan kaatumassa joka suuntaan. Niinpä onkin hälyytetty poliitikot auttamaan teorioiden tukemisessa. EU-ssa on tehty päätös, jonka mukaan evoluutioteorioita on opetettava hirvittävän propagandan avulla kaikissa oppilaitoksissa. Kritiikki pyritään kieltämään ja vaientamaan massiivisen painostuksen avulla.
Poliitikoilla onkin ollut alusta saakka sormensa mukana tässä pelissä. Ateistiset ja kommunistiset valtiot ovat pitäneet hyvin tärkeänä evoluutioteorioiden tukemista ja kehittämistä ja pitävät edelleenkin. Suomikin kuuluu oikeastaan ateistisiin valtioihin poliittiselle tasolla. Poliitikot hallitsevat tutkimusmäärärahoja ja voivat näin ollen jopa määrätä tutkimuksen suunnan ja tutkimustulokset vaikka etukäteen.
Poliitikoista mainittakoon esim. Adolf Hitler, jonka rotuopit pohjautuivat juuri evoluutiotieteisiin. Evoluutioteorioita on alettu käyttämään sellaisilla alueilla, joille ne eivät alunperin ole kuuluneet. Kaikki selviytyminen ja voittaminen keinolla millä hyvänsä, rikollisilla ja moraalittomilla keinoilla, tulee sallituksi evoluution näkökulmasta. Saatana varmasti nauraa partaansa, kun hän on saanut tällä tavalla ihmiset toistensa vihollisiksi.
7.Kritiikkiä evoluutioeorioita vastaan
Charles Darwin poikkesi nykyajan tiedemiehistä edukseen siinä, että hän pystyi kriittisesti arvioimaan omia tuotoksiaan. Hän on sanonut kirjassaan "Lajien synty" näin:"Jos ei löydy riittävästi välimuotoja minkään kahden lajin väliltä todisteeksi siitä, että evoluutio on tapahtunut, tai jos löytyy sellainen elin, joka ei ole voinut syntyä evoluution periaatteiden mukaan, niin hänen teoriansa on hylättävä."
Pelkästään nisäkkäitä on useita tuhansia lajeja mutta minkään kahden lajin kohdalla ei ole löydetty välimuotoja niin, että voitaisiin päätellä toisen kehittyneen toisesta. Välimuotoja tarvittaisiin ainakin useita kymmeniä tai satoja, jotta jotain voitaisiin päätellä. Myöskään kalojen tai hyönteisten osalta ei ole tehty sellaista löytöä. Sen sijaan on löydetty useita elimiä, jotka eivät ole voineet kehittyä mutaatioden ja luonnonvalinnan seurauksena. Otan niistä tässä esille muutamia.
Virukset ja bakteerit ovat arvoitus evoluutiolle. Mistä ovat tulleet nämä eliöt, joilla on jo useita tuhansia geenejä. Myös bakteerien sähkömoottori on selvästi sellainen laite, joka ei ole voinut kehittyä mutaatioiden tuloksena. Siinä vaaditaan liian paljon mutaatioita kun otetaan huomioon vielä ohjausjärjestelmä, jonka sellainen laite vaatii.
Jakaantumalla lisääntyvien eliöiden muuttuminen suvullisesti lisääntyviksi on täysi mysteeri ja mahdottomuus evoluutiolle.
Teoria varsieväkalan nousemisesta maalle on osoittautunut vääräksi.
Hanhen keuhkot ovat yksi luonnon ihmeistä. Hanhi pystyy kiertoilmakeuhkojensa avulla lentämään useiden kilometrien korkeudessa. Ne keuhkot eivät ole voineet kehittyä alemmissa ilmakehissä.
Sulan, sulkapeitteen ja lentotaidon kehittyminen ei ole mahdollista evoluution keinoilla. Jo pelkkä sulka on monimutkainen ja hieno konstruktio, jonka valmistaminen on selvästi vaatinut suunnitelmallisuutta. Tiedätkö muuten, kuinka sulassa olevat reunahöytyvät, jotka muodostavat kantavan pinnan, ovat kiinni toisissaan -pienten koukkujen avulla!
Huolimatta siitä, että evotutkijat ovat jääneet kiinni lukemattomista valheista, he eivät ole tehneet parannusta valheistaan eivätkä ilmeisesti koskaan tule tekemäänkään. He ovat patologisia valehtelijoita, ei heiltä voi odottaakaan mitään asennemuutosta. Tiedemiesten kai kuuluisi pyrkiä totuuteen mutta tämä ei koske evotutkijoita. Valehteleminen ja hämääminen ovat edelleenkin paras keino levittää evotieteitä. Sikiöväärennökset, luuliimaväärennökset, satu kalan hyppäämisestä maalle ja monet muut valheet muodostavat vielä tänäpäivänäkin oleellisen osan evoluutiotieteitä.
Iänmääritysmenetelmiä on tutkittu ja on pystytty osoittamaan niiden epäluotettavuus mutta sekään ei millään tavalla hidasta evotutkijoita. He määrittelevät näytekappaleiden iät sellaisiksi, joka heille sopii ja sillä selvä. Nykyään on olemassa sopimukset evotutkijoiden kesken siitä, kuinka vanhoja tiettyjen näytteiden kuuluu olla.
Esimerkiksi dinosauruksien elämisestä yhtä aikaa ihmisen kanssa maan päällä on paljon enemmän todisteita kuin koko evoluutiosta, mutta se ei millään sovi evoluution aikatauluihin ja siksi se kielletään evoluutikkojen parissa todisteista välittämättä. 1960-luvulla japanilaiset kalastajat saivat verkkoihinsa kuolleen dinosauruksen ruhon, jota valokuvattiin, mitattiin ja josta piirrettiin kuvia ennenkuin ruho heitettiin takaisin mereen. Se oli vuosisadan tieteellinen sensaatio Japanissa ja asia noteerattiin myös Amerikassa mutta Euroopassa koko uutinen kiellettiin poliittisen tahon toimesta. Sitä pidettiin liian vaarallisena evoluutioteorian kannalta. Viime aikoina on löydetty dinosauruksen luu, jonka ytimestä on löytynyt eläviä verisoluja. Dinosauruksista on paljon muitakin todisteita, luolapiirroksia ja kertomuksia dinojen ja ihmisten kohtaamisista. Dinosauruksien eläminen yhtä aikaa ihmisten kanssa lyhentäisi evoluution kipeästi tarvitsemaa aikaa, siksi evoluutikot eivät voi hyväksyä tuollaisia selviä havaintoja todisteiksi. He elävät mieluummin valheidensa varassa. Siispä dinosaurusten täytyy olla vähintäin 65 miljoonaa vuotta vanhoja, sanovatpa todisteet sitten mitä tahansa. Monet iänmääritystuloksetkin menettäisivät luotettavuutensa, jos dinot ovatkin eläneet muutamia tuhansia vuosia sitten.