Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa, teille vanhurskautta.
Hoos 10:12

PARATIISIN SALAISUUDET

1. Johdanto

Yleensä ajatellaan, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan Hengen vaikutuksesta ja nimenomaan profetoimisen tai profetian armolahjan kautta. Toisaalta varmuudella myös tiedämme, että jotkin osat Raamatusta ovat lähinnä historiankirjoitusta ja jotkin osat ovat syntyneet viisauden lahjan vaikutuksesta. Esimerkiksi kuningas Salomon sananlaskut ovat viisauskirjallisuutta ja Jobin kirjaakin pidetään usein ”filosofisena” viisauskirjana. Eroa profetoimisen ja viisauden armolahjan välillä on joskus vaikea havaita, siinä ei välttämättä olekaan mitään eroa. Kuitenkin olisi hyvä tietää, milloin on kysymys profetiasta ja milloin kysymys on viisauden sanoista. Profetioihin on suhtauduttava vakavasti, viisauden sanoihin on mahdollista lisätä jotain ehkä. Henkilö, jolla on profetoimisen lahja, saattaa omistaa myös viisauden lahjan. Joka tapauksessa armolahjojen käyttämisessä on puutteita niinkuin Raamattu itsekin todistaa:
”Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista” (1 Kor 13:9).

Mooses kirjoitti luomiskertomuksen, hänellä oli profeetan virka ja profetian ja profetoimisen armolahjat, varmaankin hänellä oli myös viisauden lahja. Profetian lahjan avulla voidaan katsella tulevaisuutta mutta myös menneisyyttä, ajatellaan siis, että Mooses olisi katsellut menneisyyteen kirjoittaessan luomiskertomusta. On mahdollista, että tuo kertomus perustuu osittain sille perimätiedolle, jonka Aadam on välittänyt jälkeläisilleen paratiisin tapahtumista. Luomiskertomus on kuitenkin hyvin suppea, se on ehkä riittänyt ihmisille selitykseksi 3000 vuotta sitten, mutta ei riitä enää nykypäivän ihmisille. Luomiskertomus käsittää ikäänkuin rungon mutta hyvin monet yksityiskohdat on jätetty kertomatta, joka tosin onkin täysin ymmärrettävää – täydellisen selostuksen kirjoittaminen olisi vaatinut tuhansia sivuja. Mielestäni luomiskertomukseen on suhtauduttava siten, että se kyllä pitää paikkansa (oikein ymmärrettynä) mutta siitä puuttuu monia yksityiskohtia. Luomiskertomukseen ja paratiisin olemukseen liittyy paljon kysymyksiä, joihin ei ole olemassa selviä vastauksia vaan asioita joudutaan päättelemään (viisauden avulla).

Raamattu ei pyri esiintymään täydellisenä kirjana, vaan se myöntää itse olevansa puutteellinen. Jumala kyllä on itse täydellinen mutta se on sitten aivan eri asia. Meillä on oikeus kysyä Jumalalta, jos haluamme lisävalaistusta Raamatun asioihin. Jumala voi Henkensä kautta opettaa itsekutakin lisää.
” Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan” (Jaak 1:5).

Raamatussa on kaksi luomiskertomusta, joista toinen päättyy 2. Moos. jakeeseen 4 ja toinen alkaa jakeesta 5 ja päättyy kolmannen luvun loppuun. Ensimmäinen luomiskertomus on yleisluonteinen ja toinen kertoo tarkemmin ihmisen luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Tuo kertomus ihmisen luomisesta ei siis ole ajallisesti jatkoa ensimmäiselle luomiskertomukselle vaan se sijoittuu johonkin kohtaan ensimmäisessä luomiskertomuksessa. Tämän näemme siitä, että ihminen, mies ja nainen, esiintyy jo ensimmäisessä luomiskertomuksessa. Tämä on syytä muistaa jatkossa.

2.Missä paratiisi on nykyisin?

Raamattu kertoo, että Jumala loi paratiisin vasta ihmisen, Aadamin, luomisen jälkeen (mutta ennen Eevan luomista). Paratiisia kutsutaan Raamatussa “Eedenin paratiisiksi” tai pelkästään “paratiisiksi”. Eedenin paratiisi on se paikka, missä Aadam ja Eeva elivät (ruumiissaan). Paratiisia käytetään myös nimityksenä paikalle, jossa ihmiset (sielut/henget) odottavat taivaaseen pääsemistä ennen viimeistä tuomiota. Yleensä ajatellaan, että nuo tarkoittavat samaa paikkaa enkä minäkään halua nyt väittää muuta. Tähän liittyy joitakin hämmentäviä seikkoja mutta Raamattu ei anna lupaa ajatella, että olisi kaksi paikkaa, joita molempia kutsutaan paratiisiksi.

Elämän puu sijaitsi paratiisin keskellä ja Aadamilla ja Eevalla oli lupa syödä siitä, sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Lähellä sitä sijaitsi myös hyvän- ja pahantiedonpuu, josta syöminen oli kiellettyä, siitä he sitten söivät. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala asetti enkelit ynnä välkkyävän miekan vartioitsemaan elämän puun tietä, jotta ihmiset eivät siitä söisi syntisinä ollessaan.

1Ms 3:22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"

Paratiisi ja elämän puun tie on siis ihmisiltä piiloitettu ja suljettu, vaikka paratiisi sijaitsee kyllä maan päällä tai maan yhteydessä Raamatun mukaan. Se voisi sijaita jossain suuressa onkalossa maan kuoren sisällä, en tiedä varmasti. Tuonelastakin on Raamatussa muutamissa kohdissa viitteitä siihen suntaan, että tuonela sijaitsisi maan kuumassa keskustassa. Tuonela on paikka, jossa ihmiset odottavat viimeistä tuomiota ja helvettiin joutumista.

Joskus paratiisista ja tuonelasta esitetään sellaisia mielipiteitä, että ne sijaitsisivat joko taivaan tai helvetin välittömässä läheisyydessä. Siihen on vaikeaa löytää tukea Raamatusta, vaikka elämän puu tuleekin esille seuraavan kerran Ilmestyskirjassa, siellä siitä on sanottu näin:
(Ilm 22:2 )”Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.” Ja näin:
(Ilm 22:14) ”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!”
Onhan mahdollista, että elämän puu siirretään eri paikkaan myöhemmin tai että tuo kaupunki rakennetaan elämän puun alueelle.

3. Enkelit maan päällä

Enkeleistä olen kirjoittanut jo aikaisemmin, kertaan tässä muutamia seikkoja. Enkelit ovat eläneet niinkuin ihmiset maan päällä kauan ennen ihmistä, he ovat lisääntyneet maan päällä ja ovat menneet aikanaan taivaaseen lankeamatta. Enkeleiden lankeaminen tapahtui vasta taivaassa. Enkeleiden aikana ei ollut paratiisia eikä hyvän- ja pahantiedon puuta sillä paratiisi luotiin vasta Aadamin aikana. Enkelit loivat itselleen käyttäytymisnormit yhdessä Jumalan Hengen kanssa maan päällä asuessaan. Nuo normit on annettu ihmisille Mooseksen lain muodossa.

Enkelit ovat Jumalan palvelijoita, he ovat tehneet työsopimuksen Jumalan kanssa. Myös on olemassa sopimus viimeisestä tuomiosta ja palkanmaksusta, ne koskettavat enkeleitä niinkuin ihmisiäkin. Alunperin mitään pahoja enkeleitä ei ollut olemassakaan, vasta lankeamisen seurauksena kapinoivista enkeleistä muodostui Jumalalle vihamielinen pahojen enkeleiden joukko. Saatana on tuon joukon johtaja ja heidän lukumääränsä saattaa olla jopa satoja miljoonia, hyviä enkeleitä on kuitenkin enemmän.

4. Aadamin ikä paratiisissa/”maan päällä”

Kuinka kauan Aadam ja Eeva viettivät paratiisissa ennen lankeamistaan? Tämä kysymys on hyvin mielenkiintoinen, se johtaa mielenkiintoisiin päätelmiin. Raamattu ilmoittaa Aadamin iäksi 930 vuotta mutta onko siinä sitten mukana se aika, jonka hän vietti paratiisissa. Aadam ja Eevahan olivat kuolemattomia eivätkä vanhenneet ennen syntiinlankeemusta. He olisivat periaatteessa voineet viettää vaikka miljoona vuotta paratiisissa ennen lankeamista. Jos he olisivat viettäneet niin kauan aikaa paratiisissa, olisiko silloin Aadamin ikää laskettu ollenkaan. En väitä mitään tästä aiheesta, jätän asian jokaisen itsensä tutkittavaksi.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, miksi Aadam ja Eeva eivät lisääntyneet ennen syntiinlankeemusta. Vastaus voisi olla, että ei heidän käskettykään lisääntyä paratiisissa. Paratiisi ei ehkä ole sellaisen paikka, jossa lisääntyminen olisi suotavaa tai luvallista. Luomiskertomuksessa tuo käsky lisääntyä (1. Moos:28) on voitu aivan hyvin antaa vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

Myös on mahdollista, että he eivät halunneet lisääntyä, vaikka olisivat kyllä voineet. Rangaistukset kertovat jotain heidän synneistään. Ehkä Aadam kieltäytyi tekemästä työtä ja Eeva kieltäytyi synnyttämästä. Laiskuudesta seurasi, että heillä oli enemmän aikaa norkoilla hyvän- ja pahantiedonpuun ympäristössä. Tosin se ei ollut mikään synti siihen aikaan, vain hyvän- ja pahantiedonpuusta syöminen oli kiellettyä. Joka tapauksessa on melko varmaa, että syntiinlankeeminen oli jollain tavalla sidoksissa miehen ja naisen rooleihin. Tämän tiedämme siitä, että ongelmia esiintyi vasta naisen luomisen jälkeen, tämä ei silti tarkoita sitä, että vika olisi ollut yksin naisessa.

Kun mietimme tätä lisääntymisongelmaa niin meidän on silloin pohdittava myös sitä, oliko tarkoitus, että myös eläimet lisääntyisivät paratiisissa. Karkoitettiinko eläimetkin paratiisista syntiinlankeemisen jälkeen? Otettiinko urospuolisilta eläimiltä kylkiluu, josta sitten muodostettiin naaraspuolinen eläin? Kysymyksiä, joihin en tällä kertaa vastaa, ehkä palaan myöhemmin näihin aiheisiin.

5. Naisen luominen

Jumala otti miehen kylkiluun ja teki siitä naisen. Tähän liittyy monenlaista symboliikkaa, jota on syytä hieman valaista. Ottamalla kylkiluun Jumala tarkoitti, että nainen on tarkoitettu elämään miehen rinnalla samanarvoisena, ei ylä- eikä alapuolella. Minkähänlainen naisesta olisi tullut, jos hän olisi ottanut reisiluun! Jumala otti vain yhden kylkiluun. Jos Jumala olisi tarkoittanut miehelle monta vaimoa, hän olisi ottanut monta kylkiluuta. Mies ja nainen on tarkoitettu täydentämään ja tukemaan toisiaan. Jotkut ihmiset yrittävät väittää, että mies olisi 60%:sti mies ja 40%:sti nainen ja nainen olisi 60%:sti nainen ja 40%:sti mies. Raamattu ei tue tuollaista väitettä sillä ottamalla kylkiluun miehestä Jumala otti samalla kaikki mahdolliset naismaiset ainekset pois miehestä ja teki niistä naisen. Mies on 100%:sti mies ja nainen on 100%:sti nainen, heidät luotiin puhtaiksi seksuaalisessa mielessä. He olivat aikuisia ja kypsiä ihmisiä eivätkä mitään keskenkasvuisia lapsia kasvamassa kohti täyttä seksuaalista ymmärrystä niinkuin joskus kuulee väitettävän.

Kylkiluu on kyllä sorjempi kuin muut luut ja siitä löytyy kaunis kaareva muotoilu mutta kyllä Jumala on käyttänyt silti valtavasti mielikuvitusta luodessaan naisen. Tuleepa oikein mieleen ne tiedemiehet, jotka löytävät luunpalasia Afrikan hiekasta ja jotka pystyvät niiden perusteella konstruoimaan kokonaisen ihmisen, niinkuin esimerkiksi sian hampaasta on konstruoitu ihminen. Tiedemiehet eivät kuitenkaan pysty puhaltamaan henkeä niihin luihin niinkuin Jumala pystyy tekemään.

Kylkiluu on kova, terävä ja taipuisa, ehkä tästä syystä naisistakin löytyy tarvittaessa kovuutta, terävyyttä ja taipuisuutta.

6. Neljä vaihtoehtoa

Nyt alkaa tämän artikkelin filosofinen osuus, joka on samalla tärkein osa. Raamattu sanoo, että Jumala loi ihmisen "omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen". Olen tullut siihen tulokseen, että tuollainen käännös ei ole paras mahdollinen. Tiedämme nimittäin esimerkiksi, että Jumalalla on vaatteet päällään taivaassa, eikä ihmisillä ollut vaatteita. Tiedämme myös, että Jumala tietää hyvän ja pahan mutta ensimmäinen ihmispari ei tiennyt. Minusta olisi parempi sanoa niin, että Jumala loi ihmisen Jumalan aihioksi niin, että tuo aihio saisi itse päättää, haluaisiko hän olla Jumala tai Jumalan kaltainen vai eikö haluaisi. Jumala ei siis välipakolla halunnut luoda ihmisestä Jumalaa, onkohan sellainen edes mahdollista, vaan hän halusi, että ihmiset itse valitsisivat, haluavatko he olla Jumalia.

Mielestäni ensimmäisellä ihmisparilla oli neljä erilaista vaihtoehtoa, joista he saivat valita. Yksi vaihtoehto oli jatkaa elämistä paratiisissa syömättä sen paremmin hyvän- ja pahantiedonpuusta kuin elämänpuustakaan. Vaikea sanoa, kuinka realistinen tällainen vaihtoehto oli pitemmän päälle mutta ainakin teoriassa se oli mahdollista. Toinen vaihtoehto oli syödä elämän puusta. Tätä vaihtoehtoa käsittelemme lopussa tarkemmin, tässä vaiheessa ainoastaan totean, että Jumala ei käskenyt eikä kieltänyt heitä syömästä tästä puusta vaan hän jätti asian heidän omaan harkintaansa.

Kolmas vaihtoehto oli syödä hyvän- ja pahantiedonpuusta. Tämän vaihtoehdon Jumala oli kieltänyt, se merkitsi kapinaa ja kurittomuutta Jumalaa vastaan, se merkitsi myös kuolemaa, hengellistä ja ruumillista kuolemaa ja kärsimystä. He valitsivat lapsellisen uhmamielen ja kapinallisuuden, vaikka he olisvat voineet valita aikuisuuden ja jumankaltaisuuden syömällä elämän puusta. Tähän kapinavaihtoehtoon sisältyi kiertotie tai polku takaisin Jumalan ja elämän yhteyteen Jeesuksen ristinkuoleman kautta mutta siitä vaihtoehdosta nuo ihmiset eivät siinä vaiheessa mitään tienneet.

Neljäskin vaihtoehto oli. Paratiisista johti tie pois suureen maailmaan. Varmaan he kävivätkin kurkistamassa, millaista oli paratiisin ulkopuolella. He olisivat voineet muuttaa pois paratiisista ja kieltää jälkeläisiäänkin palaamasta sinne. Silloin he olisivat valinneet itselleen enkelien osan. He olisivat voineet lisääntyä maan päällä ja aikanaan ihmisten lukumäärä olisi tullut täyteen ja kaikki ihmiset olisivat muuttaneet taivaaseen niinkuin enkelit ennen heitä. Ehkä he olisivat voineet vierailla paratiisissa niinkuin mummolassa vieraillaan. Aadam ja Eeva olisivat voineet järjestää kiertoajeluita paratiisissa jälkeläisilleen. Kuinka realistinen tämä vaihtoehto sitten on loppujen lopuksi? Olisivatko kaikki jälkeläiset pysyneet poissa hyvän- ja pahantiedonpuun luota?

7. Lankeaminen

Kovin tarkasti en nyt puutu syntiinlankeamistapahtumaan mutta tärkeää on todeta, että ihmiset lankesivat käärmeen yllytyksestä eivätkä puhtaasti omasta aloitteestaan. Käärme puolestaan oli riivaajahengen vallassa ja sitä kautta Saatanan ohjauksessa. Uskon silti, että ensimmäinen ihmispari oli kyllä miettinyt mielessään usein sitä ennen, että mitäkähän se aiheuttaisi, jos me tuosta söisimme.

Enkelien lankeamisesta ei ole Raamatussa mitään tarkkaa selvitystä. Usein kysytään, että mistä se kavala käärme tuli paratiisiin. Jos Jumala loi kaiken hyväksi niin mistä tuli paha maailmaan? Hesekielen kirjasta löytyy eräs kohta, joka antaa mielenkiintoisen näkökulman näihin tapahtumiin.

Hes. 28:12 "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa.
28:13 Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
28:14 Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
28:15 Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

Tässä puhutaan Tyyron kuninkaasta ja samalla tässä puhutaan kerubista, joka tarkoittaa enkeliä. Enkeli, joka oli jumal'olento, kaunis ja viisas, ja joka suojeli laajalti. Tämä enkeli oli myös nuhteeton siihen päivään asti, jona hänestä löydettiin vääryys. Enkelin asemapaikkana on Eeden, Jumalan puutarha. Siksi tämä ei voi tarkoittaa ihmistä sillä ihmisiltä on pääsy kielletty paratiisiin. Tässä puhutaan kahdesta asiasta yhtä aikaa mutta tärkeämpää on se, että tässä puhutaan enkelistä. Jumala itkee tuon enkelin tähden.

Minä kerron nyt lyhyesti, millaisia ajatuksia ja johtopäätöksiä tämä minussa herättää. Tuo kerubi tarkoittaa Saatanaa, joka oli siihen aikaan nimeltään Lusifer, aamuruskon poika. Lusiferin tehtävänä oli suojella paratiisia. Kun Lusifer lankesi, samalla lankesivat myös ihmisetkin Lusiferin vaikutuksesta. Saattaa olla, että ihmisten luominen aiheutti Lusiferissa lankeamisreaktion, ehkä hän tuli kateelliseksi ihmisille, joista olisi voinut tulla oikeita Jumalan lapsia oikean valinnan seurauksena. Lusifer halusi tuhota tuon valinnanmahdollisuuden. Lusiferin lankeaminen aiheutti kapinareaktion myös muissa enkeleissä.

Koska paratiisi luotiin vasta Aadamin luomisen jälkeen ja Lusifer ei ollut langennut vielä silloin, tarkoittaa se sitä, että mitään pahaa henkivaltaa ei ollut siinä vaiheessa, kun ihminen luotiin. Toinen merkittävä seikka on se, että myöskään helvettiä ei ollut vielä siinä vaiheessa sillä helvetti on valmistettu langenneita enkeleitä varten (ja sinne joutuvat myös ne ihmiset, jotka elävät liitossa synnin ja Saatanan kanssa). Enkeleiden lankeamisesta ei ole Raamatussa kerrottu juuri muuta kuin tuossa Hesekielen tekstissä. Heidän menneisyyttään emme siis tunne kovin hyvin, heidän tulevaisuutensa on ainoastaan ilmoitettu tarkasti.

8. Elämän puu

Onko hyvän- ja pahantiedon puu vieläkin paratiisissa? Vai onko se hävitetty sieltä? Se ei taida olla tärkeää, sen sijaan on tärkeää, että elämän puu on vieläkin olemassa. Elämän puusta on sanottu Raamatussa näin:
(Ilm 22:14)"Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!"
Vaatteiden peseminen tarkoittaa sitä, että uskon kautta Jeesukseen Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Elämän puuhun sisältyy tärkeä ominaisuus – se, joka syö sen hedelmää, elää iankaikkisesti. Mutta onko tässä ristiriita sitten sen kanssa, kun Jeesus lupasi opetuslapsilleen iankaikkisen elämän:
(Jh 5:24) "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."

Kun ihminen tulee uskoon, hän kokee yleensä alkuaikoina voimakkaasti tehneensä syntiä ja hän katuu ja tekee parannuksen synneistään ja Jumala puhdistaa tuollaisen ihmisen synneistä lupauksensa mukaan Jeesuksen Kristuksen verellä. Vanhetessaan ja uskossa kasvettuaan ihminen huomaa, että kysymys ei olekaan vain pelkästään synnistä eikä siitä, mitä minä olen tehnyt, vaan kysymys on vieläkin perustava-laatuisemmasta ongelmasta, ihminen huomaa, että synti on rikkonut jotain minussa. Kysymys ei olekaan siitä, mitä minä olen tehnyt vaan kysymys on siitä, millainen minä olen. Synti on rikkonut minun henkeni ja sieluni, minun persoonallisuuteni on mennyt rikki. Tähänkin ongelmaan Jumala on varautunut auttaakseen ihmistä:
(2 Kor 3:18) ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”
Uskon kautta Jeesukseen me voimme siis muuttua Hänen kaltaisikseen ja voimme parantua sielun, hengen ja ruumiin puolesta. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Huolimatta siitä, että me oleme pelastuneita, olemme saaneet syntimme anteeksi ja olemme kokeneet rikkinäisen persoonallisuutemmekin parantuneen jo täällä maan päällä, ainakin osittain, huolimatta siitä ja siitä, että ruumiimme nousee ylös kuolleista eräänä päivänä niinkuin Jeesuksenkin ruumis nousi ylös ja huolimatta siitä, että me muutumme hänen kuvansa kaltaisiksi, tästä kaikesta huolimatta Raamatussa sanotaan vielä näin:
”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!” (Ilm 22:14).

Jeesus tekee meidät valmiiksi niin, että me voimme jälleen valita ja tehdä niinkuin Aadam olisi voinut tehdä jo paratiisissa, me voimme syödä elämän puusta. Elämän puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi mutta sen hedelmän syömisellä on eri merkitys.
(Ilm 22:2) "Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi." Elämän puusta on ilmeisesti mahdollista syödä usein, sillä se tekee hedelmät joka kuukausi.

Pitäisikö tuo puu käsittää vertauskuvallisesti. Puun lehdet olisivat esim. viisaus, joka tekee kansoista terveitä ja puun hedelmä olisi esim. rakkaus, joka tekee ihmisistä Jumalan kaltaisia. Tai pitäisikö käsittää niin, että elämän puu tarkoittaa yksinkertaisesti Jeesusta ja pelastusta.

Minä uskon, että elämän puusta syömisellä on oma tarkoituksensa. Siitä syömällä ihminen valitsee vihdoinkin jumalankaltaisuuden osakseen. Mitä se sitten tarkoittaa, se jää salaisuudeksi tässä vaiheessa, ainakin osittain. Se selviää sitten, kun minä pääsen syömään siitä puusta.