Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
Mark. 7:20
Ylpeys on yksi niistä synneistä, jotka Jeesuskin otti esille puhuessaan ihmistä saastuttavista tekijöistä (Mark 7:22). Ylpeys muuttaa ihmisen paitsi saastaiseksi myös sairaaksi pitkällä aikavälillä. Alkuvaiheessa ylpeys niinkun muutkin synnit esiintyy sinänsä viattomassa ja vähäisessä muodossa, myöhemmin synti alkaa hallitsemaan ja vääristämään ihmisen koko elämää, ajatusmaailmaa, käyttäytymistä ja tarkoitusperiä.
Kuningas Nebukadnessar oli varmaan jo pitkään tuntenut ylpeyttä asemansa ja menestyksensä johdosta eikä Jumala puuttunut asiaan muuten paitsi, että antoi varottavan unen hänelle (Dan.4.luku). Varoitus ei tepsinyt vaan vuotta myöhemmin kuningas-parka oli ylpistynyt pahasti. Ihminen voi ylpeydessään korottaa itsensä jopa Jumalan tasolle tai yläpuolelle niinkuin Nebukadnessarkin teki.
On selvää, että ylpeä ihminen suhtautuu halveksivasti muihin ihmisiin. Ystäviin hän alkaa suhtautua kuin palvelijoihin ja palvelijoihin kuin johonkin roskasakkiin. Ylpeä ihminen pitää itseään koko maailman napana, hän vaatii, että toiset huomaavat hänet ja ylistävät häntä ja palvelevat häntä. Ylpeästä ihmisestä tulee itsekeskeinen, töykeä, vaativa ja harhainen, hän kuvittelee olevansa ainutlaatuinen ja muita parempi. Hän kieltäytyy tekemästä mitään palvelijoille kuuluvia tehtäviä. Hän kieltäytyy tavallisen ihmisen elämästä ja tavallisen ihmisen tehtävistä. Samalla hän menettää sen nautinnon, minkä tavallinen elämä suo ihmiselle.
Usein lähtökohta ylpeyteen sairastuneilla ihmisillä on se, että heillä saattaa olla jotain Jumalalta saatua lahjakkuutta, joka sitten muodostuu ylpeyden aiheeksi. Lahjat on annettu palvelemista varten eikä ylpeyttä varten. Mutta juuri palvelemisesta ylpeät ihmiset kieltäytyvät, he haluavat olla johtajia, herroja, kuninkaita ja suuren ihailun kohteita, paljon toisten ihmisten yläpuolella.
Ylpeät ihmiset eivät myöskään halua ottaa vastaan sitä apua, mitä toiset ihmiset yrittävät heille tyrkyttää, usein he pitävät sitä alentavana, he hyväksyvät vain sellaisen kanssakäymisen, joka tukee heidän ylpeyttään.
Lopputulos on usein se, että he menettävät ystävänsä ja muut ihmissuhteensa, he erakoituvat ja elävät asunnossa, jota kukaan ei siivoa, eivätkä he välitä huolehtia omasta ulkonäöstäänkään. Tuollaiset tehtävät kun ovat palvelijan tehtäviä: siivoojan, pyykkärin, lastenhoitajan, kampaajan ja muiden palvelijoiden tehtäviä.
(Hes.16:49):ssa kerrotaan Sodoman synnistä, se on ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään mutta köyhää ja kurjaa hän ei kädestä ottanut. Sodomaa on usein verrattu länsimaihin. (2.Tim.3:1-5):ssa Paavali antaa tarkemman kuvan lopunajan ihmisistä. Hänenkin luettelossa on ylpeys mukana. Paavalin kirjoituksen voidaan käsittää tarkoittavan seurakunnan sisällä olevia ihmisiä. Lopunajan länsimaisissa seurakunnissa on siis Raamatun mukaan paljon ylpeitä ja samalla saastaisia ja sairaita ihmisiä.
Ylpeys pystyy jo yksinäänkin tuhoamaan ihmisen, tavallaan lahottamaan hänen elämänsä sisältäpäin. Synti sokaisee ihmisen niin, ettei hän ymmärrä edes pitää syntiään pahana asiana vaan hän rakastaa syntiään. Usein ihmisillä on muitakin syntejä eikä vain ylpeyttä.
Tiesitkö muuten, että nöyryys on Jumalan ominaisuus. Jos sinä haluat olla Jumalan kaltainen niin sinun pitää olla nöyrä. Onko sinulla rohkeutta olla nöyrä?
Viime vuosina tiedotusvälineissä on useaan otteeseen kerrottu erilaisista sairaista lahkoista eripuolilla maailmaa tekemässä milloin itsemurhia, milloin kaasuhyökkäyksiä ja milloin mitäkin. Valitettavasti toimittajien asiantuntemus ei yleensä riitä siihen, että he pystyisivät tarkasti määrittelemään, millaisista yhteisöistä on kysymys. Toimittajille riittää liian helposti se, että he voivat käyttää tuota pahanenteistä sanaa "lahkolaiset".
Suomalaisessa ympäristössä lahko-sana tarkoittaa yleensä kirkosta eroavia kristillisiä yhteisöjä kuten esim. helluntailaisia, babtisteja ja vapaakirkollisia, joskus myös lestadiolaisia ja körttiläisiä. Erikseen ovat sitten vielä Raamatusta vaikutteita ottaneet eikristilliset yhteisöt kuten esim. jehovalaiset ja mormoonit. Usein olen huomannut, että puutteellisen tiedon vuoksi negatiiviset uutiset maailmalla toimivista pakanallisista lahkoista leimaavat myös suomalaisia "lahkolaisia". Minuakin on osoitettu rasistisella, syyttävällä ja asioihin perehtymättömällä sormella ja sanottu:"Sellaisia ne lahkolaiset ovat, pysyisit sinäkin erossa niistä." Minä toivon ainoastaan, että kun minut tuomitaan lahkolaiseksi niin se tapahtuisi minun omien rikosten perusteella eikä minkään pakanallisen kultin tai lahkon tekojen perusteella.
Jeesuksen opetuslapsia nimitettiin alunperin "nasaretilaisen lahkoksi". Tämä nimitys heille annettiin juutalaisten ylipappien ja kansan poliittisten johtajien toimesta. Apostoli Paavalia nimitettiin "nasaretilaisten lahkon päämieheksi" (Apt.24.luku). "Kristitty"-nimitys opetuslapsille annettiin vasta paljon myöhemmin. Jos sinä siis olet oikea kristitty niin sinun täytyy kuulua samalla myös tuohon paheksuttuun nasaretilaisen lahkoon.
Jumalan silmissä Paavali ei kuitenkaan ollut lahkolainen sillä Hän määrittelee lahkolaisuuden eri tavalla kuin ylipapit ja kansan johtajat. Galatalaiskirjeen 5:nnessä luvussa lahkolaisuus on määritelty lihan teoiksi. Kristittyjen keskuudessa voi todellakin elää lahkolaisia, jotka eristäytyvät muista uskovaisista eivätkä kykene tai halua tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Lahkolaisuus on sydämenasenne, joka eristää uskovaiset toisistaan. Raamattu hyväksyy kyllä sen, että kristityt ovat eri mieltä asioista, mutta eriseuraisuutta ei hyväksytä. Kristittyjen pitäisi kyetä keskustelemalla sopimaan asiansa ja vaikka sopua ei syntyisikään, ei oman lahkon perustaminen ole mikään ongelman ratkaisu.