60:17 Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.
60:18 Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi.
60:19 Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.
60:20 Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.
60:21 Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa, minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi.
60:22 Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.
Jesaja
KRITIIKIN PUUTE
Seurakuntien kuuluisi olla omavaraisia kritiikin suhteen, niiden pitäisi pystyä arvostelemaan oma toimintansa. Yksittäisten uskovaistenkin pitäisi pystyä tutkimaan itsensä ja arvostelemaan oma uskonelämänsä. Ulkopuolinen arvostelu on aina merkki siitä, että seurakunnan tai yksilöuskovan oma kritiikki ei toimi.
11:31 Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; (1.Kor)
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. (1.Piet.)
12:8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
12:9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
12:10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.(1.Kor)
Seurakunta tarvitsee tietysti Pyhän Hengen täyteyden ja armolahjoja selvitäkseen taistelusta ja velvoitteistaan. Kaikki armolahjat ovat tärkeitä. Lahja arvostella henkiä ei tarkoita riivaajien ulosajamisen lahjaa sillä ei niitä riivaajia tarvitse sen kummemmin arvostella, ne vaan ajetaan ulos. Arvostelemisen lahja tarkoittaa kykyä arvostella kaikkia ihmisiä, henkiä ja suuntauksia seurakunnassa ja myös kykyä arvostella toisia armolahjoja ja niiden toimintaa ja koko seurakunnan toimintaa.
Arvostelu voi olla lempeää tai repivää, rakentavaa tai hajoittavaa. Lempeä ja rakentava arvostelu kuulostaa tietysti hienolta mutta aina ne eivät toimi. Joskus tarvitaan rajumpaa arvostelua. Raamattu on täynnä esimerkkejä voimakkaasta arvostelusta. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on revittävä pois”, sanoi Jeesus. Varsinkin Vanhan Testamentin profeetat käyttivät arvostelemisen lahjaa paljon, riivaajia he eivät ajaneet ulos yhtään.
Kritiikin, arvostelun ja kurin puute leimaa nykyajan seurakuntia. Se tarkoittaa sitä, että Saatanalla on avoimien ovien päivä joka päivä seurakuntiin. Tarkoitan nimenomaan ns. eläviä seurakuntia, minä en enää laske valtiokirkko-organisaatioita seurakuntien joukkoon ollenkaan, vaikka tiedänkin, että niiden joukossa on joitakin uskovaisia ihmisiä.
Minä olen esittänyt kritiikkiä monia seurakuntia kohtaan ja mielestäni minä olen näin tehnyt palveluksen näille seurakunnille, vaikka he eivät itse sitä sillä tavalla tajuakaan. Jumala on minulle antanut tällaisen tehtävän. Parempi olisi kuitenkin, jos he pystyisivät arvostelemaan itse itsensä.
Jumala antoi minulle aikoinaan tehtäväksi myös esittää kritiikkiä kehitysoppia kohtaan. Kun kirjoitin ensimmäisen kehitysoppia arvostelevan artikkelini ja lähetin sen muutamiin sanomalehtiin mielipidesivustoille julkaistavaksi, näin näyn, jossa vanha mies, jolla oli harmaa tukka, istui tuolilla. Hän nousi ylös, kääntyi minuun päin ja kumarsi kevyesti ikäänkuin kiittääkseen. Minulle syntyi vaikutelma, että se mies oli Charles Darwin. Tällä tavalla Jumala vahvisti tuon antamansa käskyn minulle.
Seurakunnista ja tieteenharjoittamisesta puuttuu kritiikki molemmista nykyaikana. Onkohan näillä asioilla yhteyttä keskenään? Ihmiset haluavat elää kritiikittömässä maailmassa. Kaiken pitää näyttää ja kuullostaa hienolta mutta ei ole mitään väliä sillä, pitääkö se paikkansa. Ihmiset haluavat elää unelmissa, valheissa ja ”täydellisyydessä”, vaikka se kuinka perustuisi valheeseen ja petokseen. Tämän takia minä en enää ajattele, että valtiokirkot olisivat oikeita seurakuntia. Raamatun mukaan seurakunta on sellaisten ihmisten yhteisö, jotka Jeesus on pelastanut, puhdistanut, parantanut, vanhurskauttanut ja pyhittänyt. Jos joku uskovainen ei vaella puhtaudessa ja totuudessa, hänet on erotettava seurakunnasta.
5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1.Kor.)
Luterilainen kirkko pyrkii pitämään kiinni kaikista jäsenistään riippumatta siitä, ovatko he uskovaisia. Kirkon kuuluisi erottaa yhteydestään kaikki huorintekijät, varkaat, ahneet, epäjumalanpalvelijat ja pilkkaajat. Kehitysopin levittäjät ja Hippokrateen valan tehneet lääkärit kuuluisi ensimmäisten joukossa erottaa kirkosta. Luterilainen kirkko haalii jäsenikseen kaikki syntiset, epäjumalanpalvelijat, huorintekijät, valehtelijat ja pakanalääkärit mutta kirkko ei tarjoa näille syntisille ihmisparoille ratkaisua syntiongelmaan tai muihinkaan ongelmiin. Kirkko ei julista enää evankeliumia Jeesuksen veren puhdistavasta, pelastavasta ja muuttavasta voimasta. Ei se ole Jumalan tarkoitus, että ihmiset vain ovat seurakunnan jäseniä mutta pysyvät likaisina, epätoivoisina, tietämättöminä Jumalan armosta, ja pysyvät Saatanan vallan ja kuolemanpelon alla. Tuollainen seurakunta on seurakunnan irvikuva. Oikeassa seurakunnassa ihmiset kokevat pelastuksen, oppivat tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti, vapautuvat Saatanan vallasta, elävät puhtaudessa, juovat kirkasta ja puhdasta Jumalan Sanaa ja ovat täyttyneet Pyhällä Hengellä.