Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
Matteus 6:26

SELITYS

Ei ole tullut tiedemiehiltä mitään selityksiä edelliseen lokkijuttuun, joten minä annan oman selitykseni. Ratkaisu löytyy tietysti Jumalasta sillä hän on tämän näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja ja tulkki. Jumala halusi antaa minulle sellaisen extreme-kokemuksen jostain syystä, jota pohdin sitten lopussa.

Jumalan Henki toimi tulkkina minun ja lokkien välillä sen tapahtuman aikana. Jumala, joka on lokit ja minut luonut, osaa kommunikoida lokkien ja minun kanssa. Minä ymmärsin silloin aika hyvin lokkien mielialat ja varmaan lokitkin ymmärsivät minun mielentilani sillä ne eivät ollenkaan pelänneet minua. Raamatussa puhutaan kielten selittämisen armolahjasta mutta tässä ei ehkä ollut kysymys siitä, paremminkin oli kysymys siitä, että me olimme samassa hengessä. Jumalan Henki tulkkasi koko ajan minulle lokkien mielialoja ja minun ajatuksiani puolestaan lokeille reaaliajassa niin, että tuntui siltä kuin olisi ollut suora yhteys minun ja lokkien välillä.

Missään vaiheessa en huomannut, että Jumalan Henki olisi täyttänyt minut jotenkin erikoisella tavalla. Se tapahtui niin hiljaa ja huomaamattomasti, että en kerinnyt oikein ihmettelemään mitään. Jumala muutti minut vähäksi aikaa pieneksi pojaksi tai lapsenomaiseksi vaan ei lapselliseksi aikuiseksi. Minä nautin siitä tilanteesta niinkuin lapsi nauttii enkä ihmetellyt mitään turhia vaan otin kaiken vastaan. Vasta jälestäpäin muutuin takaisin analyyttiseksi aikuiseksi ja aloin miettimään, mitä siinä oikein tapahtui.

Lokkien ajatusmaailma on puhtaampi kuin ihmisten ajatusmaailma. Kun ne kilpailivat leipäpalasista, ne pyrkivät ainoastaan olemaan nokkelia ja taitavia sieppaajia, ne eivät yrittäneet painaa kaveria alaspäin niinkuin ihmisten maailmassa tapahtuu. Ne nauttivat hyvästä ruuasta ja olivat kiitollisia saamastaan leivästä. Ne nauttivat myös toistensa seurasta ja koko siitä tilanteesta. Niillä on kyky tuntea mielihyvää, niillä saattaa olla myös jonkinlainen huumorintaju. Ehkä kuitenkin se heidän sielunelämänsä on jotenkin rajoitetumpi kuin ihmisen mutta myös selväpiirteisempi, iloisempi ja huolettomampi.

Miksi sitten Jumala antoi minulle tuollaisen kokemuksen? Ehkä vaan pelkästään hyvyyttään, en tiedä. Selitys saattaisi olla se, että minä olen niin kovasti miettinyt niitä Paratiisin tapahtumia. Miksi Eeva ja Aadam eivät reagoineet siihen, että käärme alkoi puhumaan? Ehkä siksi, että he olivat tottuneet juttelemaan eläinten kanssa. Luomiskertomuksesta saa muutenkin sellaisen käsityksen, että Aadam pystyi kommunikoimaan eläinten kanssa. Kyky keskustella eläinten kanssa olisi joka tapauksessa ollut arvokas apu. Apinoita Aadam olisi voinut pyytää heittämään kookospähkinöitä itselleen. Kirahvia hän olisi voinut pyytää katsomaan, missä päin se Eeva luuraa. Norsuja hän olisi tarvinnut avukseen rakennuspuuhissa. Tuo kokemus lokkien kanssa todisti minulle sen, että kommunikointi eläinten kanssa on mahdollista, ehkä siihen on useitakin keinoja.

Satuin katsomaan internetissä TV7 kanavaa, kun siellä haastateltiin kirjailija-runoilija Eero Pokelaa, joka puhui omasta uskoontulostaan. Hän totesi, että hän hylkäsi aikanaan kehitysopin sillä perusteella, koska ihmisten aivojen tutkijat olivat löytäneet niin paljon käyttämätöntä kapasiteettia ihmisen aivoista. Ihminen nimittäin käyttää vain yhden sadasosan tai yhden tuhannesosan tai kymmenestuhannesosan luomiskapasiteetistaan, muististaan ja älykkyydestään, johon ihmisen aivot pystyisivät. Sellainen tilanne ei ole voinut syntyä kehitysopin teorioiden mukaan sillä kehitysopin mukaan lajit eivät kehitä turhia resursseja ja jos niillä on aivokapasiteettia niin se kyllä myös pyritään käyttämään. Sensijaan luomisoppi ja syntiinlankeeminen selittää tuon ylimääräisen kapasiteetin.

Autistiset ja jonkin erikoisen kyvyn omaavat lapset ovat hyvä esimerkki tuosta ylimääräisestä aivokapasiteetista, joka ihmisillä on. Jotkut autistiset ihmiset pystyvät laskemaan päässään nopeasti hyvin suuria kerto- tai jakolaskuja, jotkut pystyvät soittamaan yhden kuulemisen perusteella hienoja sinfonioita pianolla, jotkut pystyvät piirtämään ulkomuististaan monimutkaisia näkymiä ja rakennuksia esim. kirkkoja tarkasti.

Aadam pystyi käyttämään aivojaan täystehoisesti ennen syntiinlankeemista ja hänellä saattoi olla silloin myös luonnostaan kyky ymmärtää eläimiä ja kommunikoida niiden kanssa. Koska Paratiisissa ei ollut syntiä eikä vieraita henkivaltoja niin Aadam ja eläimet olivat myös luonnostaan samassa hengessä niinkuin minäkin olin vähän aikaa niiden lokkien kanssa.