12:11 Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia.
12:12 Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.
12:13 Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
12:14 Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.
Saarnaaja

JULKINEN TERVEYDENHUOLTO JA SALAKÄHMÄINEN AMMATTILIITTO

Koska kysymys on julkisesta terveydenhuollosta ja koska oikeuden päätökset ovat julkisia, ei kai haittaa, vaikka minä käsittelen terveysasioita täällä kotisivullani hieman. Minä nimittäin valitin lääkärin toiminnasta verenpaineasioiden hoidon suhteen ja vuotavan umpilisäkkeen hoidon suhteen ja valheellisten epikriisien suhteen. Ja olen saanut valitukseeni päätöksen Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselta. Kysymys on oikeuden päätöksestä LSLH-2005-05441/So-38 annettu 16.2.2007. Siinä todetaan, että lääkäri on toiminut aivan oikein, kun hän kuusi vuotta oli hoitamatta verenpainettani. Hän teki oikein, kun hän määräsi vain yhden lääkkeen, joka ei alentanut verenpainetta eikä sopinut minulle eikä suostunut monista pyynnöistä huolimatta vaihtamaan lääkettä mihinkään toiseen tai määräämään tarkempiin tutkimuksiin. Oikeuden päätöksessä on huomiotu hyvin tarkasti kaikki lääkärin esittämä aineisto tutkimatta pitääkö se paikkansa, minun esittämiä tosiasioita ei ole otettu huomioon. Kuuden vuoden aikana esim. paastosin pari kertaa viikkokaupalla ja niiden aikana verenpaine laski luonnollisesti, ja niitä arvoja käytetään sitten lääkärin puolustukseksi. Normaaliarvoja (n. 115/160) ei noteerata ollenkaan. Mittaustuloksia on useita kymmeniä yhteensä mutta niitä ei oikeuden mielestä ole ollut siltikään riittävästi. Minä kävin mittauksissa niinkuin lääkäri oli käskenyt mutta tällä lääkärillä oli tapana aina kumota mittaustulokset ja vaatia lisää mittauksia omituisilla perusteilla. Kerran hän ei hyväksynyt niitä, koska oli kulunut liian pitkä aika mittaustulosten välillä, kerran mittaukset oli tehty talven aikaan ja se oli riittävä syy hylätä tulokset, kerran sairaanhoitajat olivat käyttäneet digitaalisia mittareita ja tämä lääkäri vain sattui vihaamaan digitaalisia mittareita. Tämä lääkäri oli etevä pompottamaan minua ja sairaanhoitajia. Kerran hän järjesti teennäisen raivokohtauksen vastaanotollaan ja kirjoitti sitten epikriiseihinsä, että minä olin muka ollut se, joka siellä raivosi. Minä en ole eläissäni raivonnut missään, sillä minä olen sivistynyt ja ystävällinen ihminen. Lääninhallituksen päätöksestä ei saa valittaa mutta keskustelu siitä lienee sentään luvallista.

Ihme ja kumma Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus toteaa päätöksessään, että lääkäri on toki tehnyt väärin, kun hän ei ole tutkinut kipeää ja vertavuotavaa umpisuolta ennenkuin puolen vuoden kuluttua. Tämän asian Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus on ymmärtänyt lähes oikein.

Mitä tuosta kaikesta sitten pitäisi päätellä? Ensimmäinen ajatus, joka minulle tuli mieleen, oli se, että Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksella ei ole mitään tekemistä oikeuden kanssa, vaan se on perustettu kulissiksi, jonka tarkoitus on antaa ihmisille väärä kuva siitä, että terveydenhuollon piirissä noudatettaisiin joitakin oikeusperiaatteita. Tosiasiassa se on organisaatio, jonka tehtävänä on puolustella lääkäreitä viimeiseen asti, tekivätpä he sitten mitä tahansa. Tuo Oikeusturvakeskus onkin aivan ilmeisesti lääkäreiden miehittämä sillä kukapa muukaan voisi arvostella pätevästi lääkärien tekemisiä. Tässä on kuitenkin selvä eturistiriita potilaiden ja lääkärien välillä, sillä lääkärit kuuluvat kaikki samaan ammattiliittoon ja kolleegioon, joka vaatii jäseniltään uskollisuutta toisia lääkäreitä kohtaan. Lääkärit tietävät, että jokainen tekee virheitä joskus ja jos kaikki virheet rangaistaan, kaikki lääkärit joutuisivat istumaan vankilaan. Jos joku lääkäri alkaa todistamaan kolleegoitaan vastaan, sille lääkärille käy kehnosti, kun hän itse tarvii apua toisilta lääkäreiltä, nämä todistavatkin häntä vastaan. Fiksuina ihmisinä lääkärit ymmärtävät, että heidän on pakko pitää toisten lääkäreiden puolta, olipa sitten tapahtunut mitä tahansa.

Lääkäreillä on ikäänkuin valtio valtiossa. He voivat oman ammattikunnan puitteissa kohdella potilaita miten haluavat eikä kukaan ulkopuolinen pääse tutkimaan heidän tekemisiään. Ns. valvontaelimet ovat nekin lääkärien valvonnassa. He voivat sanoa potilaalle yhtä ja kirjoittaa papereihinsa toista ja jälestäpäin he voivat muuttaa sanomisiaan ja kirjoituksiaan mielin määrin. Potilailla ei ole todellisuudessa mitään oikeuksia ja lääkäreitä ei saada mistään koskaan vastuuseen. Lääkärit voivat näköjään kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistuksiakin, jos he epäilevät, että siitä saattaa olla liikaa hyötyä potilaalle tai että niitä saatettaisiin käyttää toista lääkäriä vastaan.

Kaikki lääkärit tekevät paljon tahattomia virheitä ja se on inhimmillistä, ei sille mitään voi. Mutta kuka tietää onko lääkärin veitsi lipsahtanut vahingossa, onko lääkäri tehnyt väärän diagnoosin vahingoittamistarkoituksessa tai jättääkö lääkäri tahallaan vaiko tyhmyyttään määräämättä oikeita lääkkeitä? Jos toiset lääkärit pistetään tutkimaan tällaisia asioita, on varmaa, että lääkäreistä ei koskaan löydy mitään syytä.

Tämä aukaisee mielenkiintoisia näköaloja sellaiselle lääkärille, joka on luonteeltaan rikollinen tai sadisti ja joka nauttii potilaiden rääkkäämisestä. Hän voi kaikessa rauhassa luottaa ammattiliiton ja kolleegoiden apuun, jos joku potilas jääkin eloon valittamaan kohtelusta.

Omalta kohdaltani minun on vielä todettava, että minulle tarjotaan aina tuota samaa lääkäriä, kun minä yritän päästä lääkärin vastaanotolle. Muita lääkäreitä ei ole koskaan tarjolla tai vapaana.

Toinen ajatus, jonka tuo oikeuden päätös herätti minussa, oli sellainen, että ehkäpä tässä onkin kysymyksessä suuremmat ympyrät ja poliittiset tarkoitusperät. Yhteiskuntahan on jaettu A- ja B- luokkaan ja A-luokan eliitti on päässyt toteuttamaan ihanteitaan ja teorioitaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla kun ihmiset on jaettu kahteen luokkaan samalla ovat lääkäritkin jakaantuneet inhimmillisiin ja vähemmän inhimmillisiin. Pätevät lääkärit tekevät työtään eliitin parhaaksi ja lääkärien pohjasakka on sitten jätetty hoitamaan yhteiskunnan roskasakkia ja hylkiöitä. A-luokan ihmisillä on edessään hyvä hoito ja pitkä elämä, kun taas B-luokan ihmisiä odottaa ennenaikainen kuolema turhautuneiden lääkärien kynsissä. Hitler olisi varmasti mielissään, jos hän tietäisi, kuinka ovelasti suomalaisen rodun jaloimmat yksilöt vieläkin toteuttavat hänen rotuoppejaan. Lääkärit on ovelasti valjastettu työttömyyden, eläkepommin ja vanhusten hoidon ratkaisijoiksi, ihmisten vain annetaan kuolla hoidon puutteeseen.

Poliitikot voisivat tietysti ajaa autolla poliittisten vastustajiensa yli sillä siitäkään ei joudu vankilaan. Se voisi kuitenkin herättää epäilyjä ja ihmetystä, jos johtava poliitikko ajaa viiden pahimman vastustajansa yli. Parempi on käyttää lääkärikuntaa apuvälineenä poliittisten ja epätoivottujen henkilöiden karsimiseksi kansakunnasta. Ehkä tässä on syy siihen, miksi lainsäädäntö on lääkärien osalta niin löysä ja leväperäinen.

Ihmisten auttaminen, sääli sairaita kohtaan tai Hippokrateen vala eivät ole enää lääkärin toimen harjoittamisen tärkeimpiä periaatteita vaan tärkeintä on olla poliittisesti kuuliainen systeemille ja lojaali muita ammattiliitton kuuluvia kohtaan. Hippokrateen vala löytyy helposti internetista hakukoneen avulla. Siihen kannattaa tutustua. Se on luonteeltaan pakanallinen sillä siinä vedotaan pakanajumaliin, siinä saattaa olla syy, miksi lääkärit vainoavat kristittyjä. Ammattiliiton vahva ote näkyy jo tässä tekstissä, vala pyrkii sitomaan lääkärit yhteen veljeskunnaksi tai ”vapaamuurarijärjestöksi”. Tuossa valassa lääkärit sitoutuvat erikseen pidättäytymästä aborteista. Sitä valaansa he eivät ole pitäneet. Suomessakin olisi puolimiljoonaa enemmän kansalaisia, jos aborttia ei oli sallittu eikä käytetty. Sodassa kuoli vain noin 90 000 ihmistä erään arvion mukaan. Äidin kohdusta on tullut lapsille vaarallisempi paikka kuin sotatanner oli sotamiehille.

Oikein tekivät köyhät, kun eivät äänestäneet vaaleissa, sillä eivät ole asiat muuttuneet paremmaksi äänestämällä. Sosiaalidemokraattisella puolueella on kyllä ollut aikaa auttaa edes vähän köyhiä äänestäjiään mutta se ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan. Sosiaalidemokraaattinen puolue on ammattiliittojen asialla. Lääkärit, paperialan työntekijät ja muut rikkaat ja työtätekevät ovat sen erityisessä suojeluksessa. SDP:n ongelmana on se, että rikkaat ihmiset yrittävät pitää puoliaan vasemmistolaisin menetelmin. Siinä tilanteessa on todellakin vaikea keksiä sopivaa iskulausetta vaaleihin. Ehkä jossain tulevissa vaaleissa joku puolue alkaa ainakin valehtelemaan, että se aikoo auttaa köyhiä, sairaita ja työttömiä ihmisiä. Parempi olisi kuitenkin auttaa itse itseään ja perustaa Suomen Roskasakin ja Riiviöiden Puolue (SRRP). Aluksi siihen voisi hyvinkin kuulua noin 300 000 kannattajaa, työtöntä, syrjäytettyä, eläkeläistä ja sairasta sillä näillä ihmisillä ei ole aitoa edustusta Suomen parlamentissa tällä hetkellä. Hieman pitemmällä tähtäimellä tuo puolue voisi tavoitella jo suurimman puolueen asemaa ja pääministerinpaikkaa hallituksessa.Hallituksessa ollessaan SRRP voi sitten puolittaa lääkärien palkat, sairaanhoitajien palkoista otetaan neljännes pois. Näin toimii demokratia. Kannatuksen kasvu on taattua sillä A-luokan ahneuden ja riiston seurauksena ihmisiä tippuu koko ajan lisää roskasakin puolelle. Tässä vihje poliittisesti aktiivisille roskasakkilaisille, itse en aio sitä perustaa sillä minulla on muita suunnitelmia ja minä olen jo liian vanha, väsynyt ja sairas.