2:6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
2:7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
2:9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
2:10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
2:15 Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
Kol.

PARI TÄSMENNYSTÄ

Vähän aikaa sitten puhuin siitä, kuinka seurakuntien tulisi kokoontua ja kuinka seurakunnan kokonaisuudessaan pitäisi osallistua kokouksiin eri armolahjojen ja virkojen ja Pyhän Hengen vaikutuksen mukaan. Tämä on luonnollisesti herättänyt vastarintaa niissä, jotka nykyään katolisen perinteen mukaisesti ovat seurakunnissa vallassa ja ovat tottuneet määräämään, mitä seurakunnissa puhutaan ja kuka siellä saa puhua.

Yksi vastaväite on sellainen, että seurakunnan yleinen pappeus toteutuu siten, että uskovaiset arjessa ja työpaikoillaan edustavat Kristusta. Niin tietysti edustavatkin, ei uskovaisen viittaa voi ottaa pois arjen ajaksi, eivät edes papit saa tehdä niin. Silti kun Raamattu puhuu tästä aiheesta niin siellä selvästi käy ilmi, että kysymys on seurakunnan kokouksista. ”Kun te uskovaiset tulette yhteen”. Luetaan.

14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
14:27 Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
14:28 mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
14:29 Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
14:30 mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
14:31 Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
14:32 Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
14:33 sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. (1.Korinttolaiskirje)

Huomatkaapa sellainen periaate, että seurakunnan kokouksissa puhujan saa keskeyttää, jos toinen saa ilmoituksen Pyhältä Hengeltä. Tämä auttaa estämään saarnatautisten uskovaisten tuhoisan vaikutuksen seurakuntaan.

Toinen vastaväite on sellainen, että tämä tällainen kokoontuminen johtaisi sekasortoon. Se ei pidä paikkaansa. Tuollainen tulkinta on ylimielisten ihmisten tulkinta, sellaisten, jotka kuvittelevat olevansa ainoita puhetaitoisia maailmassa. He halveksivat tavallisia uskovaisia, joilla he soisivat ainoastaan hiljaisen kuuntelijan ja uhrinantajan roolin. Jumala näkee tämän asian varmasti toisin.

Tuollaiset arvostelijat unohtavat sen tärkeän seikan, että Kristus on Herra seurakunnassa ja Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnissa armolahjojen kautta ja Hän on järjestyksen ylläpitäjä. Eivätkö he luota Pyhän Hengen kykyyn pitää järjestystä yllä seurakunnassa? Pitääko ihmiset pakottaa kuriin ja järjestykseen toisten ihmisten toimesta, jotka ovat korottaneet itse itsensä muiden yläpuolelle ja kuvittelevat olevansa parempia kuin muut? Sellaista seurakuntajärjestystä minä en ole Raamatusta löytänyt.

Minä olen paljon kärsinyt tämän nykyisen systeemin takia sillä minä olen käynyt tuhansissa kokouksissa, joissa joku saarnatautinen puhuja on yksin dominoinut kokousta, estänyt armolahjojen vaikutuksen, ja pakottanut minut kuuntelemaan tunnin mittaista puhetta, jonka olisi aivan hyvin voinut tiivistää viiteen tai kymmeneen minuuttiin. Jumala olisi halunnut opettaa minuakin viisi kertaa tehokkaammin käyttämällä koko seurakuntaa instrumenttinaan. Minä olisin tällä hetkellä viisi kertaa viisaampi. Saarnatautiset papit ovat estäneet minua kasvamasta täyteen mittaan uskossa.

Toinen täsmennys koskee sitä aihetta, kun puhuin armon valinnasta. Vastustin silloin periaatetta ”kerran pelastettu, aina pelastettu” ja vastustan edelleenkin. Otan esille vielä pari raamatunpaikkaa, joita käytetään väärin tuollaisen harhan tukena.

….hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, (2.Tim. 1:9)

Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. (Jer. 31:3)

Raamatussa on yli 240 kpl sanaa ”ikuinen”, ”iankaikkinen” ja ”iankaikkisella”, ne kannattaisi kaikki lukea ja tutkia, jotta syntyisi käsitys siitä, kuinka näitä sanoja yleensä käytetään. Myös haluan huomauttaa, että olen joskus kuullut tästä aiheesta saarnan, joka on jäänyt mieleeni, vaikka en muistakaan puhujan nimeä. Se oli hyvä saarna.

Iankaikkinen armo ja iankaikkinen rakkaus tarkoittaa sitä, että ne ovat olleet aina olemassa. Toisin sanoen Jumala ei tehnyt hätäsuunnitelmaa silloin, kun ihmiset lankesivat, eikä Jumala keksinyt armon määritelmää vasta silloin, kun ihmiset lankesivat, vaan armo ja rakkaus ovat olleet ikuisesti olemassa, ne ovat iankaikkisen Jumalan ominaisuuksia.

Nuo jakeet eivät tarkoita sitä, niinkuin jotkut tulkitsevat, että Jumala olisi jo iankaikkisuudessa määrännyt, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät.

Kuinka Jumala olisi voinut antaa meille pelastuksen jo ennen ikuisia aikoja sillä eihän meitä edes ollut sitä vastaanottamassa silloin. Ei Jumala antanut meille pelastusta ennen ikuisia aikoja vaan Jumala antoi pelastuksen avaimet Jeesukselle, jotta hän voisi pelastaa meidät sitten, kun tulemme hänen tykönsä. Ketkä sitten voivat tulla Jeesuksen tykö? Kaikki, jotka kuulevat evankeliumin ja hyväksyvät omalle kohdalleen Jumalan armotarjouksen. Niinpä näemme, että Jumala ei ole etukäteen valinnut toisia ihmisiä pelastukseen ja toisia pelastuksen ulkopuolelle vaan jokainen ihmisen saa ja hänen täytyy tehdä oma ratkaisunsa.

On vielä huomattava sekin, että joissain tapauksissa Raamatun tekstit on kirjoitettu uskovaisille, jotka ovat jo pelastuneita. Silloin syntyy helposti sellainen vaikutelma, että ulkopuolella olevat ihmiset ovat jotenkin vähempiarvoisia. Jumala kuitenkin haluaa varmasti pelastaa heidätkin.

Iankaikkinen armo ja kirkkaus ovat Kristuksessa ja hänen kauttaan meidänkin ulottuvilla. Mekin pääsemme nauttimaan paitsi iankaikkisesta elämästä myös iankaikkisesta armosta ja kirkkaudesta Kristuksen kautta, jos vaan pysymme Hänen yhteydessään.

Muistutan vielä siitä, että kun Raamatussa puhutaan valitsemisesta niin se tarkoittaa lähes aina valitsemista seurakunnan sisällä johonkin tehtävään. Lisäksi muistutan siitä, että ennaltatietäminen ja ennaltamäärääminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Näitä asioita olen käsitellyt aikaisemmin.

5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. (1.Piet.)

2:10 Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden. (2.Tim.)

Hb 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,

Hb 6:2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

5Ms 33:27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.

2Aik 20:21 "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti".

4:17 Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?
4:18 Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"
4:19 Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on. (1.Piet.)