32:21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
32:22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
Jobin kirja

ARMON VALINTA

Nyt minä alan käsittelemään hyvin vaikeaa aluetta ja saattaa olla, että minä teen virheitä. Ole siis varuillasi lukija! Minä nimittäin aioin arvostella muutamia kunnioitetun pakanainapostoli Paavalin kirjoituksia. Hän joutui vaikeaan tilanteeseen virkansa vuoksi sillä hän joutui ensimmäisenä ihmisenä miettimään monia sellaisia kysymyksiä, joita eivät muut olleet miettineet, yksi tuollainen kysymys oli ennaltamääräämisoppi. Minusta tuntuu, että Paavali ei koskaan oikein päässyt loppuun asti mietteissään. Toisaalta hän itsekin myöntää, että profetoimisemme on puutteellista (1.Kor 13:7).

9:17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
9:18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
9:19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
9:20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
9:22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
9:23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
9:24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
9:25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
9:26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." (Room.).

Faraosta on todettava, että kyllä hän itse alunperin paadutti itsensä, Jumala vaan pikkusen lisäsi hänen paatumisastettaan myöhemmin. Jos Jumala olisi alunperin paaduttanut hänet, se olisi ollut kokonaan eri asia.

Paavali esittää kysymyksiä. Se osoittaa juuri sitä, että hän ei ole kerinnyt käsittelemään asoita loppuun asti. Paavali ei väitä, että toiset olisivat ”vihan astioita” ja toiset ”laupeuden astioita”, vaan kysyy, olisiko asiat näin.

11:1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
11:2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
11:3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
11:4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
11:6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
11:7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
11:8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".
11:9 Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
11:10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan". (Room.)

Nämäkään jakeet eivät riitä ennaltamäärämisopin perustaksi. Elian aikana Jumala oli jättänyt itselleen uskollisia palvelijoita 7000 miestä, jotka eivät olleet kumartaneet Baalia. Jumala oli siis varjellut heidät puhtaina, jotta he kykenivät palvelemaan Jumalaa. Myöhemmät tapahtumat osoittavat, että kansa kääntyi Jumalan puoleen siinä vaiheessa, kun Elia tappoi Baalin profeetat. Jumala ei siis ollut tässäkään suorittanut enaltamäärättyä valintaa sen suhteen, ketkä voisivat pelastua, hän oli vain valinnut 7000 miestä palvelijoikseen. Ei Jumala voi valita toisia taivaaseen ja toisia helvettiin, se ei olisi mikään armon valinta vaan se olisi varsin armoton valinta niitä kohtaan, jotka joutuvat helvettiin.

11:22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
11:23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. (Room.)

Tässä Paavali kumoaa kaikki ennaltamäärämisopit sillä hän sanoo, ettei se sinun pelastuksesi sittenkään ole niin varmaa, sinut hakataan pois, jos et pysy Jumalan hyvyydessä kiinni. Paavali ei siis kannata ajatusta ”kerran pelastunut, aina pelastunut”, joka on nykyään muodissa tietyissä uskovaisissa piireissä. Jos uskovaiset alkavat pelleilemään uskon asioilla ja elämään synnissä, heidät hakataan pois. Toisaalta ne, jotka on hakattu pois, voidaan istuttaa uudestaan. Tiedän kyllä, että Paavali käsittelee tässä juutalaisten ja pakanain valintaa mutta kuitenkin nuo em. periaatteet käyvät tästä ilmi.

Mitä tuo käsite ”armon valinta” voisi tarkoittaa. Paavalihan ei sano, että Jumala valitsee vaan hän puhuu armon valinnasta. En tiedä, mitä hän tarkoittaa, mutta kerron, kuinka itse käsitän tuon asian.

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh.1:17)

Totuus on se, että ihminen voi pelastua vain armon kautta. Se, kuinka ihminen suhtautuu Jumalan armotarjoukseen, ratkaisee hänen kohtalonsa. Tällä tavalla armo toimii valitsijana.

Ihmisten joukossa on uskomattoman paljon ylpeitä ihmisiä, jotka sanovat, että he eivät ole koskaan tehneet mitään pahaa kenellekään. Toiset taas ovat tehneet paljonkin pahaa heille, heidän mielestään. Tuollaiset ihmiset eivät omasta mielestään tarvitse mitään armoa. Usein he ovat valmiita jopa haastamaan Jumalan, todistaakseen väitteensä. Armo ei kelpaa heille. Vähän aikaa sitten juttelin erään alkoholisoituneen miehen kanssa, joka monta kertaa selitti minulle, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään. Ylpeys suorastaan loisti tuosta miehestä, joka oli ainakin itselleen tehnyt pahaa ryyppäämällä rankasti.

Armo käsitetään usein väärin pelkäksi armahdukseksi. Armahdus kyllä sisältyy pelastukseen mutta armo on paljon laajempi käsite. Armo kattaa ihmiselämän kaikki alueet, armo korjaa viat ja puutteet ja se tekee elämän jopa paremmaksi kuin uusi on. Armo muuttaa ihmisen taivaskelpoiseksi.

Armon valinta tarkoittaa siis sitä, että ihmisen suhtautuminen Jumalan armotarjoukseen ratkaisee hänen kohtalonsa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Vain Jeesuksen veri voi puhdistaa ihmisen kaikista synneistä.

Seurakunnassa Jumala kyllä suorittaa valintoja sen suhteen, kuka hoitaa mitäkin armovirkaa, mutta se on jo sitten eri asia.