Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.
Joh. 6:11

KIITTÄMISESTÄ

Nykyaikana jostain on yleistynyt sellainen sanonta uskovaisten keskuuteen, että ”Herra asuu kansansa kiitoksessa”. Sellaista lausetta ei tarkalleen ole Raamatussa, sensijaan löytyy jae: ”Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.”(Psalm. 22:4). Raamattu ei tarkoita sitä, että jos me alamme kiittämään Jumalaa niin hänen on sitten pakko asua meidän keskellämme. Yleensäkään uskonasiat eivät toimi pakottamisen kautta - ei niin, että Jumala pakottaisi ihmisiä eikä myöskään niin, että ihmiset pakottaisivat Jumalaa.

Tuo yksi jae ei anna kattavaa käsitystä Raamatun kokonaisilmoituksesta. Voisimme ottaa toiseksi jakeeksi esim. Aamos 5:23:”Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.”

Kiittäminen on kyllä otollista Jumalalle, jos se vaan tulee sydämestä eikä vain huulilta. Rukoileminenkin on Jumalalle otollista, jos se tulee sydämestä eikä vain huulilta. Jumala ei kunnioita pelkkiä muotomenoja ja tavan vuoksi kiittämistä tai rukoilemista.

Olen kuunnellut usein elämäni aikana, kun ihmiset ovat laulaneet kiitoslauluja Jumalalle sydämestään ja sitä on mukava kuunnella, siinä tulee kiitosmieli itsellekin. Olen kuunnellut myös sellaista kiitoslaulua, joka ei ole tullut sydämestä, teknisesti se on ollut kyllä kohdallaan, ja olen havainnut eron kiittämisen ja kiittämisen välillä. Jos minä, syntinen ja kiittämätön lurjus, havaitsen tuollaisen eron niin kyllä Jumalakin sen havaitsee.

Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana. Mark 7:6

En halua missään tapauksessa kieltää kiittämästä Jumalaa rukouksen tai laulun muodossa, haluanpahan vain huomauttaa, että oikea mielenlaatu siinä ratkaisee.

Hyvästä ruuastakin kannattaisi kiittää aina välillä.