9:49 Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme".
9:50 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne".
Luuk.

TIETEIDEN HISTORIA, VIRHEIDEN HISTORIAA

Virheiden suuri määrä tieteellisessä työskentelyssä ja tieteellisissä julkaisuissa saa ainakin minun päässäni hälytyskellot soimaan niin, että tiede ei koskaan kelpaa minulle epäjumalaksi. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka vannovat tieteen nimiin. Minun silmissäni tiede on osoittautunut epäluotettavaksi ja Jumala on osoittautunut luotettavaksi. Vaikka en olisi uskossakaan, en kuitenkaan voisi luottaa tieteisiin.

Nykyajan ongelma on tieteellisten julkaisujen niin suuri määrä, ettei niitä ehditä tarkistamaan kunnolla. Toinen ongelma on se, että kritiikistä on luovuttu suurelta osin eivätkä tiedemiehet useinkaan edes suostu kuuntelemaan kritiikkiä. Kolmas ongelma on tieteiden käyttäminen propagandatarkoituksiin. Yleensä, kun tieteistä puhutaan, jätetään mainitsematta, että ne ovat koko ajan kehitysvaiheessa ja tulevat aina olemaan. Tieteelliset saavutuksen esitellään usein niin kuin ne olisivat viimeinen ja ehdoton totuus. Sadan vuoden päästä ihmiset tulevat nauramaan nykyajan tieteelle monilta osin.

Matematiikka on tieteenala, jota minäkin olen arvostanut ja kouluaikoinakin tykkäsin eniten juuri matematiikasta, ainakin jossain vaiheessa tykkäsin. Yli 30 vuotta sitten luin kirjan nimeltä ”Matematiikan miehiä” (E.T.Bell), joka esitteli keskiajan kuuluisimpia matemaatikoita. Eräs huomio oli silloin se, että hyvin monet matemaatikot ovat olleet eläviä ja tunnustavia uskovaisia. Nykyaikainen matematiikka, tekniikka ja tieteellinen maailmankuva lepää hyvin pitkälle uskovaisten ihmisten löytämiin totuuksiin. Toinen huomio oli se, että matematiikan historia on täynnä virheitä. Eikä vain matematiikan vaan koko tieteen historia on täynnä virheitä. Yksittäiset tiedemiehet painiskelevat päivittäin niiden virheiden kanssa, joita he ovat tehneet. Jos he eivät tekisi virheitä, heidän ei tarvitsisi painiskella. Kun he sitten onnistuvat korjaamaan virheensä, he ovat löytäneet jonkin hienon totuuden ainakin omasta mielestään. Joskus he ovatkin löytäneet aidon timantin mutta joskus he vain kuvittelevat löytäneensä, he eivät ole korjanneet kaikkia virheitä ja se timantti onkin vain lasihelmi.

Pierre Fermat oli ranskalainen matemaatikko, joka eli 1600-luvulla. Hän oli oikeastaan juristi joka harrastuksenaan kehitti monia matematiikan aloja: todennäköisyyslaskentaa, lukuteoriaa ja integraali- ja differentiaalilaskentaa esimerkkeinä mainitakseni. Vasta jälkipolvet ovat ymmärtäneet hänen arvonsa matematiikalle ja hänet on aateloitu kuolemansa jälkeen. Hänellä oli omituinen työskentelytapa sillä hän pyrki ennenkaikkea löytämään uusia lauseita ja totuuksia mutta niiden todistamista hän ei sen ajan tyyliin pitänyt ensiarvoisen tärkeänä. Hän kyllä todisti useimmat lauseensa - ja muut ovat todistaneet osan - mutta hän jätti jälkeensä myös todistamattomia lauseita, joista yhdestä tuli varsin kuuluisa. Fermatilla oli tapana piilotella todistuksia taloonsa ja vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa keräsi parhaansa mukaan hänen tuotantonsa yhteen ja julkaisi sen.

”Fermatin suuri lause” (”Fermat’s last theorem”=FLT) on se kuuluisa lause ja se on vaivannut maailman matemaatikoita yli 350 vuotta . Fermat itse väitti keksineensä sille ratkaisun mutta sitä ei ole löydetty. Tähän aiheeseen kannattaa tutustua internetin avulla, siellä on paljon aineistoa tuosta lauseesta.

Andrew Wiles on esittänyt tuolle lauseelle todistuksen n.10 vuotta sitten mutta hänen todistuksensa on varmuudella erilainen kuin se mahdollinen Fermatin todistus. Wilesin todistus perustuu 1900-luvulla kehitettyyn tekniikkaan, se on yli 140 sivua pitkä ja täynnä omituisia merkintöjä, joita ymmärtää vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Minusta tuntuu, että Wiles on tehnyt karhunpalveluksen matematiikalle tuollaisen todistuksen avulla, ihmiset alkavat pelkäämään ja inhoamaan matematiikkaa. Siitä saattaa sitäpaitsi löytyä vielä virheitä, kunhan todelliset asiantuntijat tutkivat sitä aikansa. Mitä pitempi ja hankalampi jokin todistus on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se sisältää virheitä. Minulla ei ole minkäänlaista aikomusta perehtyä Wilesin todistukseen, elämä on siihen aivan liian lyhyt. Wilesin todistus sisältää suurinpiirtein kaikki ne merkit, joita käytimme lapsina omissa salakirjoitussysteemeissä, sen lisäksi se sisältää joukon muitakin merkkejä.

Lukuteorian historia on täynnä epätäydellisiä todistuksia ja virheitä, joista osa on korjattu, osaa ei ole korjattu. Euler todisti erään osan (n=3) Fermatin suuresta lauseesta mutta teki virheen, jonka korjasi Legentre. Myös Dirichlet todisti osan (n=5) ja teki virheen, jonka Legentre jälleen korjasi. Gauss, jota tituleerataan matemaatikkojen kuninkaaksi, oli kiinnostunut Fermat’in lauseen todistamisesta mutta ei onnistunut siinä. Monien kuuluisien matemaatikkojen lisäksi Fermatin suuri lause on innostanut suuren määrän tavallisia ihmisiä, harrastelija-matemaatikoita, yrittämään tuon lauseen ratkaisua. En varmaan liioittele, jos väitän, että sadattuhannet ihmiset ovat yrittäneet löytää ratkaisun, ellei peräti miljoonat. He ovat tehneet pääasiassa virhepäätelmiä koko ajan. Monet ovat tulleet riippuvaisiksi Fermatin lauseesta, Wilesin todistuksesta huolimatta he vieläkin yrittävät löytää sen todistuksen, jonka Fermat väitti löytäneensä, he yrittävät ratkaista tuon ongelman 1600-luvun menetelmien avulla. Kaiken kaikkiaan Fermatin suuri lause on hyvin selvä todiste siitä, kuinka paljon virheitä ihmiset voivat tehdä yksinkertaisia asioita ratkoessaan.

Virheiden lisäksi tiedemiehet ovat löytäneet myös ratkaisuja ja tehneet keksintöjä ja auttaneet suuresti sillä tavalla ihmiskuntaa. Mutta tiedemiehet ovat myös keksineet myrkkyjä ja aseita ja ydinvoimaa yms., joka on vahingollista ihmiskunnan kannalta. Jääkö tiedemiesten saldo loppujen lopuksi plussan vaiko miinuksen puolelle, sitä on vaikea sanoa. Hyvistä ja hyödyllisistä keksinnöistä minä ainakin olen kiitollinen Jumalalle sillä Jumala on luonut ihmisen aivot ja Jumala on Henkensä kautta auttanut ja innoittanut monia tiedemiehiä.

Oma lukunsa on sitten se, että suuri osa kaikista maailman tiedemiehistä työskentelee sotateollisuuden parissa. Heidän elämänsä kuluu siten, että he miettivät, kuinka he saisivat sinut hengiltä. Siinä samalla menee hukkaan paljon aivoenergiaa, jota tarvittaisiin monien käytännön elämän ongelmien ratkaisuun. Ihminen voi tehdä paljon hyvää tai paljon pahaa aivojensa avulla. Jumalaksi aivot eivät kuitenkaan kelpaa. Riivaajiakaan tiedemiehet eivät pysty ajamaan ulos ihmisistä.