Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut.
Joh 6:27

SINÄ JA RAKKAUS

Sinä et rakasta Jumalaa enää. Ehkä sinä joskus rakastit. Sinä et voi palvella Jumalaa ilman rakkautta sillä vain ne, jotka rakastavat, voivat Jumalaa palvella. Etkä sinä ole ainoa, joka on hukannut rakkautensa sillä melkein kaikille on käynyt niin. Tohinaa ja toimintaa ja ajanvietettä kyllä riittää seurakunnassa mutta ilman rakkautta se on arvotonta.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1.Kor.13:1-3.

Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Matt 24:12.

Kun menestysteologia pyyhki yli Suomen seurakuntien 80- ja 90-luvuilla, pyyhkäisi se samalla rakkauden pois. Sen jälkeen kaikkea alettiin mitata rahalla: Jumalan armoa, siunauksia ja ihmisen arvoa. Uskovaisista tuli business-miehiä ja –naisia. Näin, kuinka monet yksilöuskovaiset ja kokonaiset seurakunnat muuttuivat nopeasti uuden evankeliumin vaikutuksesta. Sinun piti olla rikas sillä se rikkaus todisti, että Jumala rakastaa sinua, muka. Kuinka on mahdollista, että uskovaiset uskoivat tuollaisen valheen! Ehkä siksi, että he eivät tunteneetkaan Jumalan rakkautta.

Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. 1.Joh. 4:19.

Tästä jakeesta voisi luulla, että me rakastamme Jumalaa vastapalveluksena siitä, että Jumala rakastaa meitä. Ei se sitä tarkoita sillä ei rakkautta voi ostaa edes vastapalveluksella. Tämä jae tarkoittaa sitä, että Jumalan rakkaus saattaa tarttua meihin, vaikkakin tuollaisia tartunnansaaneita on aika vähän.

Jumalakin haluaisi, että me rakastaisimme häntä. Ei siis niin, että me rakastaisimme häntä hänen lahjojensa takia tai sen takia, mitä kaikkea hyvää hän on meille tehnyt, vaan että me rakastaisimme häntä itseään sellaisena kuin hän on. Jumala on perso rakkaudelle. Koska Jumala arvostaa rakkauden noin korkealle niin sen täytyy olla jotain hyvää.