1:18 Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.
2:1 Menkää itseenne, kootkaa ajatuksenne, te häpeämätön kansa,
2:2 ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt - päivä kiitää pois kuin akanat päällenne tulee Herran vihan päivä.
2:3 Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.
Sefanja

TUTKIELMA JOBIN KIRJASTA

Jobin kirja on yksi niistä Vanhan Testamentin kirjoista, joka kiinnostaa nykyajankin ihmisiä ja siitä on paljon kirjoitettu erilaisia analyysejä, jotka kyllä useimmiten menevät harhaan sillä Jobin kirjassa ei ole kysymys mistään kärsimyksen ongelmasta sillä Job ei ollut mikään tavallinen kärsijä eikä tavallinen sairastaja. Hänen kärsimyksensä kestivät korkeintaan muutaman kuukauden tai vuoden.

Job oli ”nuhteeton ja rehellinen mies, hän pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa”. Jumala oli siunannut häntä niin, että hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ja karjaa hänellä oli 7000 lammasta, 3000 kamelia, 500 härkäparia, 500 aasintammaa ja palvelijoita ylen paljon. Hän oli Idän miehistä mahtavin, sanotaan Raamatussa. Hän oli oikeudenmukainen, rehellinen ja viisas mies ja hänen sanoillaan oli painoarvoa silloisessa yhteiskunnassa. Herra itse antoi Jobista sellaisen lausunnon, ettei ole maan päällä yhtä nuhteetonta ja rehellistä miestä.

Sitten tapahtui, että Saatana yllytti Herran testaamaan Jobia ja hänen vanhurskauttaan. Saatana väitti, että Herra on ostanut Jobin uskollisuuden siunaamalla häntä niin paljon ja samalla Saatana väitti, että Job kyllä luopuu Jumalasta, jos hän menettää omaisuutensa. Herra jätti Jobin Saatanan valtaan niin, että yhtenä päivänä hän menetti kaiken karjansa ja palvelijansa ja myös hänen poikansa ja tyttärensä kuolivat sinä päivänä. Job ei silti kironnut Jumalaa vaan hän piti kiinni vanhurskaudestaan ja uskostaan Jumalaan. Sen jälkeen Saatana yllytti Herran vielä tuhoamaan Jobin ruumillisen terveyden niin, että hänen ruumiiseensa tuli pahoja paiseita kantapäästä kiireeseen asti. Tuo entinen mahtava mies istui maassa kaapien ruumistaan ruukunsirpaleella. Hänellä ei enää ollut paljoa jäljellä, houkka vaimo hänellä oli ja päärakennus ja muutama palvelija ja ehkä muutama lehmä, joista sai kahvimaitoa lypsettyä. Uskostaan, vanhurskaudestaan ja viisaudestaan hän ei kuitenkaan luopunut.

Jobin kärsimykset olivat silti vasta alussa sillä hänen ystävänsä olivat tulossa vierailulle. Job oli menettänyt ulkoisen turvallisuutensa ja ruumiillisen terveytensä mutta Saatana halusi hyökätä vielä Jobin sisäistä turvallisuutta vastaan ja siinä hän oli päättänyt ovelasti käyttää Jobin ystäviä välikappaleenaan, hänellähän ei ollut itsellään lupaa kajota Jobin sieluun tai henkeen. On huomattava, että tuo sana ”Saatana” tarkoittaa ”kiusaajaa” ja ”syyttäjää” ja nuo Jobin kolme ystävää olivat syyttäjän välikappaleita, sillä Saatana halusi syyllistää Jobin synneillä, joita hän ei ollut tehnyt.

Aivan aluksi Jobin ystävät istuivat maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä hänen kanssaan eikä kukaan heistä puhunut mitään tuona aikana. Siinä oli kysymyksessä omituinen itämainen tapa, joka oli siihen aikaan muodissa, eikä meidän länsimaisten ihmisten tarvitse ymmärtää tuollaisia tapoja. Myös se kieli, jota nämä herrat käyttävät, on hyvin koukeroista ja itämaista eikä sitä länsimainen ihminen ymmärrä. Pääasia, että he ymmärsivät silloin toisiaan, jos ymmärsivät. Koetapa lukea Jobin kirjaa niin pian tajuat, ettet sinä siitä mitään ymmärrä!

Selvästi ja toistuvasti tuon keskustelun aikana tulee kuitenkin esille, että Jobin ystävät ajattelivat mielessään, että Jobin on täytynyt tehdä jotain salaista ja kauheaa syntiä, koska Jumala on hänet näin hyljännyt ja koska hänelle on noin pahasti käynyt. Job puolustautuu selittämällä, ettei hän ole mitään syntiä tehnyt ja että Jumala on ilman syytä hyökännyt hänen kimppuunsa. Job yrittää neuvoa ystäviään tähän tapaan:
”6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.”
Ystävän kuuluu todellakin auttaa, vaikka toinen olisikin tehnyt väärin tai vaikka hän olisi luopunut Kaikkivaltiaan pelosta. Ei ystävää voi jättää vain siksi, että hänestä löytyy jotain vikoja. Tässä Job oli oikeassa. Ystävän kuuluu lohduttaa ja auttaa eikä syyllistää.

Jobin usko Jumalaan tulee ilmi monesta sananpaikasta:
”19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
19:26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
19:27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana.”
Ja tästä:
”6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.”

Job tiesi, että Jumala on paljon antanut hänelle anteeksi. Job tunsi Jumalan armon ja hän tiesi, että Herra on lunastanut hänet Saatanan vallasta. Useita kertoja hän vaatii päästä Jumalan puheille todistamaan, että Jumala on häntä kohdellut väärin. Job syytti Jumalaa kärsimyksistään sillä hän ei ymmärtänyt, että Saatana oli hänen kärsimystensä aiheuttaja. Tässä hän teki selvän virheen.

Jobin kirja sisältää paljon mielenkiintoisia yksittäisiä viisaita lauseita mutta kokonaisuus jää rikkonaiseksi ja epäselväksi ainakin näin länsimaisen ihmisen mielestä. Jobin ystävät latelevat välillä melkoisia viisauksia, vaikka heidän pääteemakseen muodostuukin Jobin syyttäminen oletetuilla synneillä, joita he eivät pysty todistamaan oikeiksi. Ystävät yrittävät valehtelemalla tehdä Jobista syyllistä ja valehtelemalla he yrittävät puolustaa Jumalaa aivankuin Jumala olisi heidän valheitaan tarvinnut.

Jumala voi koetella meitä joskus rajullakin tavalla mutta ei koskaan sellaisella tavalla etteikö meillä olisi mahdollisuutta selvitä siitä. Herra aivan ilmeisesti tiesi ja luotti siihen, että Job kyllä selviää koettelemuksesta. Herra puuttuu itse lopulta tuohon keskusteluun ja hänen puheensa pääteema on se, kuinka Jumala pitää huolta luonnosta ja eläimistä ja myös tietysti ihmisistä. Herra puhuu myös Saatanasta erilaisten luonnosta otettujen vertauskuvien kautta – krokotiili ja virtahepo toimivat Saatanan esikuvina.

Uskovaisille ihmisille Jobin kirja antaa muutamia opetuksia. Ensinnäkin sen opetuksen, että Jumalan huolenpito on paljon laajempaa ja monipuolisempaa kuin mitä me ymmärrämme. Jumala huolehtii luonnon toiminnasta ja varjelee meidän elämisemme ja olemisemme. Jumalan enkelit suojelevat meitä onnettomuuksilta ja rosvoilta. Jumala varjelee meitä Saatanan juonilta ja vaikutukselta, ilman Hänen apuaan me joutuisimme kaikki Saatanan mielivallan alle. Vain Jumala voi taata meille ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden. Jobin kirja on Vanhan Testamentin kirjoista se, joka kaikkein selvimmin käsittelee pimeyden henkivaltoja, Saatanaa ja hänen joukkojaan. Uskovainen ihminen on avuton Saatanan kynsissä ilman Jumalan apua, olkoonpa hän kuinka vanhurskas sitten tahansa.

Jos meille tapahtuu jotain pahaa niin ensimmäiseksi ei kannata syyttää Jumalaa. Jos meillä on ystäviä niin ystävien tehtävä on auttaa, vaikka olisimmekin tehneet syntiä. Nämäkin opetukset on syytä muistaa.

Jumala vihastui Jobin ystäviin koska he yrittivät väärällä puheella tehdä Jobista syyllistä ja yrittivät valehtelemalla puolustaa Jumalaa. Jumalan mielestä Job selvisi siitä tilanteesta paljon paremmilla arvosanoilla kuin nuo ystävät sillä Job syyllistyi ainoastaan pieneen ylimielisyyteen, kerskailuun ja vikurointiin, hän säilytti joka tapauksessa perusrehellisyytensä.

Jumala siunasi Jobin elämän loppupuolta niin, että hän sai kaksi kertaa enemmän omaisuutta kuin mitä hänellä oli ollut aikaisemmin. Hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Kärsimys oli muuttanut Jobin yhteiskunnallisia näkemyksiä niin, että hän antoi tyttärilleen perintöosat poikien rinnalla. Kauniita olivat kyllä tyttäret! Poikien kasvatukseen hän puuttui siten, ettei hän sallinut näiden bilettää joka päivä niinkuin ne aikaisemmat pojat olivat tehneet.

Nyt minä vielä siirryn asian sivuun, en tosin kovin pahasti sivuun. Nimittäin olen aikaisemminkin muutaman kerran puhunut riivaajien ulosajamisesta. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja hänellä on valta edelleenkin ajaa riivaajia ulos ihmisistä. Tästä aiheesta seurakunnissa ei kuitenkaan juuri puhuta. Tyypillistä on se, että tästä aiheesta ei saa puhua tai sitten siitä puhutaan liikaakin. Liikaa puhumisella tarkoitan sitä, että kaikki synnit ja sairaudet yritetään demonisoida, selittää riivaajien vaikutukseksi. Tässä on kysymyksessä kaksi äärilaitaa, asiallista keskustelua riivajien ulosajamisesta ei seurakunnissa juurikaan esiinny.

Kurt Koch on omissa kirjoissaan pyrkinyt asiallisuuteen mutta hänenkin kirjassa jättävät monta kysymystä auki. Hän sanoo esim., että riivatuille ihmisille ei saa mennä sanomaan, että heissä on riivattu. Myös hän toteaa, että riivatut ihmiset eivät useimmiten itse tajua olevansa riivattuja, ne jotka väittävät olevansa riivattuja eivät hänen mukaansa sitä ole. Tässä herää kysymys, että kenenkä tehtävä on sitten tehdä aloite riivaajien ulosajamiseksi, jos riivatut eivät tiedä olevansa riivattuja ja jos ulkopuoliset ihmiset eivät saa ottaa aloitetta käsiinsä. Raamatun esimerkkien valossa jotkut riivatut tiesivät kyllä olevansa riivattuja. Joskus riivaajat alkoivat puhumaan ja sen seurauksena Jeesus ajoi ne ulos ihmisistä. Asiallista keskustelua ja asiallista toimintaa tämän ongelman alueella tarvitaan sillä varmasti Jeesus haluaa edelleenkin auttaa myös riivattuja ihmisiä.