32:9 Ja Herra sanoi vielä Moosekselle: "Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa.
32:10 Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan."
32:11 Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: "Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä?
32:12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi.
32:13 Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse kauttasi vannonut ja sanonut: 'Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet; ja koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan teidän jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi'."
32:14 Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa.
2. Moos

ARMONAIKA

Nimikristitty tarkoittaa ihmistä, jolla on kristityn nimi mutta ei kristityn sydäntä. Nimikristitty on henkilö, jota toiset nimikristityt kutsuvat kristityksi, joka elää tiettyjen perinnäistapojen ja tottumusten mukaan ja joka yrittää antaa toisille nimikristityille ulospäin itsestään sellaisen kuvan, että kyllä tässä ollaan kunnon kristitty. Tuollainen ihminen ei ole Jumalan armosta osallinen, hän ei koe armoa mitenkään tarpeellisena eikä hän välitä Jumalan Sanasta tai Jumalan mielipiteistä mitään.

Oikea kristitty on sellainen, joka on sydämeltään kristitty, hän ei välttämättä edes noudata kristittyjen perinnäistapoja, mutta hänellä on asiat kunnossa Jumalan kanssa. Hän on luovuttanut sydämensä ja elämänsä Jumalan käsiin. Jumala kiinnittää huomiota ennenkaikkea ihmisen sydämen tilaan eikä siihen, noudattaako ihminen jotain omituisia tapoja. ”Ennen kaikkea muuta varjeltavaa, varjele sydämesi”, sanotaan Raamatussa.

Myös Saatana tietää, että kaikkein tärkeintä on päästä hallitsemaan ihmisen sydäntä. Jos Saatana pääsee hallitsemaan sinun sydäntäsi niin silloin hän voi saastuttaa koko sinun elämäsi. Suomalaisilla ihmisillä on aika usein sellainen omatekoinen pelastussuunnitelma, että he haluavat elää elämänsä Saatanan kanssa mutta kuolinvuoteellaan he sitten jostain syystä haluaisivatkin tulla uskoon. Jos kerran elämäsi täällä maan päällä meni rattoisasti Saatanan kanssa niin eiköhän se mene rattoisasti iäisyyskin samassa seurassa! Vai mitä? Minä olen kuullut satoja pelastuskertomuksia mutta niiden joukossa on ollut vain alle kymmenen tapausta, jossa henkilö on pelastunut kuolinvuoteellaan. Mitä kauemmin sinä elät Saatanan palveluksessa sitä syvemmälle Saatana työntää kyntensä sinuun ja sitä vaikeampaa siitä on irrottautua, on turha jättää näin tärkeää asiaa kuolinvuoteelle hoidettavaksi. Sitäpaitsi, ihminen, mistä sinä tiedät, pääsetkö sinä kuolinvuoteelle kuolemaan. Jos sinä aiot pelastautua niin kyllä sinun on hoidettava tämä asia heti kuntoon, tämä on minun neuvo sinulle. Ei se uskovaisen elämä niin kauheaa ole, itseasiassa tämä on hauskaa.

Muista aina ensimmäisenä se, että Jumala haluaa auttaa sinua ja armahtaa sinut. Jumala ei halua tuomita sinua, mutta jos sinä elät Saatanan yhteydessä ja syntiä palvellen ja Jumalaa pilkaten niin Jumala joutuu pakostakin tuomitsemaan sinut yhdessä Saatanan joukkojen kanssa.

Sinä et voi pelastaa itse itseäsi vaan sinun täytyy pyytää Jeesusta auttamaan sinua. Pelastus on ihmeteko, jonka Jumala suorittaa sinun sydämessäsi. Sinä uudestisynnyt ylhäältä (taivaasta) niinkuin Raamattu sanoo. Jumala luo sinun sydämeesi uuden vahvan hengen ja Pyhä Henki puhdistaa Jeesuksen verellä sinun sydämesi synnistä ja kaikesta Saatanan vaikutuksesta ja sinusta tulee Jeesuksen oma. Sinä voit rukoilla Jeesusta kaikesta sydämestäsi pelastamaan sinut, mutta muista, että pelastuminen ja uudestisyntyminen on Jumalan ihmeteko, sinä et voi itse pelastaa itseäsi. Pelastus perustuu Jumalan armoon, joka virtaa Jeesuksen haavojen kautta. Ei edes ne sinun rukouksesi, vaikka ne olisivat kuinka hyviä, sinua pelasta, vaan Jeesus ainoastaan pelastaa. Kuitenkin Jumala tarvitsee sinulta luvan pelastaa sinut, Jumala on niin kohtelias, ettei hän sinua väkisin pelasta. Rukoile aina rehellisesti ja tosissaan, älä valehtele, älä teeskentele äläkä peittele asioita. Myöskään pappien tai uskovaisten rukoukset eivät sinua pelasta mutta jos sinulla on joku luotettava uskovainen ystävä tai tuttava niin tietysti hänen neuvojaan kannattaa kuunnella ja yhdessä on aina parempi rukoilla kuin yksinään. Jeesus on siellä, missä kaksi tai kolme on kokoontunut hänen nimessään.

Seurakunnan osuus sinun pelastuksestasi on 0%. Seurakunta ei pelasta ketään mutta seurakunta voi toimia hengellisenä kotina, jos se on hyvä seurakunta. Nykyisenä lopunaikana ei enää ole olemassa hyviä seurakuntia, siihen saat varautua. Sinun kannattaa ensin hoitaa pelastusasiat kuntoon suoraan Jumalan kanssa ja vasta sitten kannattaa valita seurakunta. Sinä valitset seurakunnan eikä niin, että seurakunta valitsisi sinut. Siinä asiassa uskossa ollessasi sinä voit kysyä neuvoa tietysti Jumalalta. Esimerkiksi nykyaikana luterilainen seurakunta yrittää monien koukkujen avulla pitää sinua vankinaan ja jäsenenään välittämättä siitä oletko sinä uskossa vai et, itseasiassa luterilaisen kirkon mielestä on parempi, että sinä et ole uskossa. Uskovaiset kun ovat niin hankalia valtion ja kuolleen kirkon kannalta. Luterilainen kirkko puhuu ovelasti esim. ”yhteisestä pyhästä seurakunnasta”, tuo määritelmä on kirkon keksintöä ja sillä tietysti tarkoitetaan luterilaista kirkkoa ja sen tarkoitus on vain korottaa kirkon arvovaltaa. Oikea Jumalan seurakunta korottaa Kristuksen arvovaltaa eikä omaa arvovaltaansa.

No niin, palataanpa sitten varsinaisen otsikon aiheeseen. Me elämme armonajassa, joka alkoi jo kauan sitten, oikeastaan jo Adamin ja Eevan aikana. Nykyaikana puhutaan lainajasta ja armonajasta erikseen mutta Raamattu ei ole tehnyt tuollaista jakoa vaan se on ihmisten tekeleitä. Raamattu puhuu pakanainajasta, se taas on aivan oma käsitteensä, ei voida esimerkiksi sanoa, että pakanainaika tarkoittaisi nimenomaan armonaikaa. Otan tähän muutamia jakeita Raamatusta todistamaan, että armo oli yleisesti käytössä jo Vanhan Testamentin aikana.

Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.” 4 Moos 6:25
Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. 1 Moos 6:8
Ja tee kaksi kultakerubia, tee ne kohotakoista tekoa, armoistuimen molempiin päihin. 2 Moos 25:18
Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". 2 Moos 33:17
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Sananl. 28:13

Vanhassa Testamentissa on kymmeniä tai satoja jakeita, joissa puhutaan Jumalan armosta. Erikoisesti juuri Mooses puhuu paljon armosta ja hän tunsi armahtavan Jumalan hyvin. Mooses rukoili kansan puolesta ja Mooses onnistui useita kertoja puhumaan Herran ympäri niin, ettei Herra tuhonnut uppiniskaista kansaa. Yksi sellainen esimerkkitapaus on tämän sivun alussa. Mooseksella oli halu armahtaa kansaa ja Jumalakin kunnioitti Moosesta sen vuoksi.

Profeetta Joona oli toista maata kuin Mooses sillä hänkin kyllä tunsi Jumalan armon ja hän tiesi etukäteen, että Jumala armahtaa Niiniven, mutta Joona ei hyväksynyt Jumalan toimia eikä iloinnut Jumalan armosta Niiniven kohdalla. Joona oli tuomioprofeetta ja hän olisi iloinnut tuomiosta mutta Jumala päätti toisin. Jumala joutui opettamaan armon alkeita profeetalleen risiinikasvin avulla. Tämä on hieno tarina.

3:1 Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana:
3:2 "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun".
3:3 Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa.
3:4 Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään".
3:5 Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.
3:6 Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.
3:7 Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet - raavaat ja lampaat - maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko.
3:8 Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa.
3:9 Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku."
3:10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
4:1 Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui.
4:2 Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa.
4:3 Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."
4:4 Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"
4:5 Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä.
4:6 Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.
4:7 Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.
4:8 Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä".
4:9 Mutta Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti".
4:10 Niin Herra sanoi: "Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
4:11 Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"