Minä korotan ääneni ja huudan Herraa,
minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.
Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.
Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.
Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.
Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.
Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.
(Psalmi 142:2-8)

OIKEAOPPISUUDESTA

Katselin internetissä kokouksia, joita helluntaikonferenssista lähetettiin, niiden joukossa oli video arkkipiispa Paarman puheesta, video seurakuntaneuvos Luodon puheesta ja video tohtori Pekka Reinikaisen puheesta, joka tämä viimeinen käsitteli kehitysopin heikkouksia. Arkkipiispa vei kyllä pisteet kotiin puheeellaan, joka ei sisältänyt kovin monia eikä pahoja virheitä. Luodon puhe oli suuri pettymys, Reinikainen taas puhui vakuuttavasti omalla tyylillään aiheesta, jonka hän tuntee. Nuo kokoukset taitavat vieläkin olla katsottavissa radiogospelin internettisivulla library-osastolla.

Luterilainen kirkko on jo vuosikymmenet korostanut ekumeniaa puheissaan tarkoittaen sillä eri seurakuntien välistä yhteistyötä ja harmoniaa jopa yli valtakuntien rajojen kaikkialla maailmassa. Arkkipiispa muistaakseni otti esille Raamatusta Jeesuksen sanat ”että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut” (Joh17:22). Minä en ole koskaan kannattunut ekumeniaa tuossa mielessä enka myöskään tulkitse Jeesuksen sanoja samalla tavalla kuin luterilainen kirkko tekee. Mielestäni nuo Jeesuksen sanat tarkoittavat sitä, että paikallisseurakunnassa uskovaisten keskinäiset välit pitää olla hyvät. Siitä nimenomaan ulkopuoliset näkevät sitten, että kyllä nuo uskovaiset ovat todellakin täynnä Jumalan rakkautta ja armoa ja kaikkinaista hyvyyttä. Jos maapallon eri puolilla kahdella seurakunnalla on ikäänkuin poliittisessa mielessä ja korkealla tasolla hyvät välit, ei se hetkauta ulkopuolisia ihmisiä millään tavalla.

Valtteri Luoto valitteli omassa puheessaan sitä, että oikeaoppisuus on tuhonnut hyvän herätyksen hänen mielestään. Tästä minä olen jyrkästi eri mieltä. Luoto ilmeisesti tarkoittaa sitä, että Yli-Vainion aikana meillä oli herätys ja nyt ei enää ole. Luoto ilmeisesti myös kiinnittää huomionsa siihen, kuinka paljon ihmisiä käy kokouksissa ja kuinka paljon rahaa virtaa seurakunnan kassaan. Jumala ei varmaankaan ajattele herätyksestä samalla tavalla, Jumalalle on tärkeää se, mitä tapahtuu uskovaisten sydämessä – niiden, jotka ”halajavat Sanan väärentämätöntä maitoa”.

Oikeaoppisuus ei ole voinut tuhota helluntaiherätystä sillä oikeaoppisuutta minä en ole helluntailaisten piirissä viimeisinä vuosikymmeninä juurikaan havainnut. Se herätys, jonka sanotaan tapahtuneen joskus kaksikymmentä vuotta sitten, ei kestä oikein kunnollista kritiikkiä. Yli-Vainiolla oli siihen aikaan kaksi roolia, vanhan saarnamiehen rooli ja suuren herätysjohtajan rooli, joista hän selvisi hyvin saarnamiehen roolistaan mutta se herätysjohtajan rooli ei oikein kunnolla tullut hoidetuksi. Siihen herätykseen sisältyi paljon bluffia ja harhaa, niiden kuplien oli pakko puhjeta joskus. Riivaajatkin jätettiin ulosajamatta ihmisistä sen herätyksen aikana.

Raamatun mukaan oikeaoppisuus ei ole herätyksen jarru mutta jos niin kuitenkin olisi, niin olisihan aina mahdollista päästä eroon oikeaoppisuudesta. Seurakunnat voisivat polttaa kaikki Raamatut, Novumit voitaisiin polttaa samalla. Mansikkamaalla on paljon helpompi kasvattaa rikkaruohoja kuin mansikoita, samoin on helppo saada harhaopit riehumaan seurakunnan sisällä. Näin onkin tapahtunut monen seurakunnan sisällä ja ne ovat tuhoutuneet. Jumala itse on tuhonnut sellaiset seurakunnat.

Luoto ehkä halusi mielistellä ja nuoleskella arvokasta vierastaan ja niinpä hänen puheestaan jäikin puuttumaan kaikki helluntailainen räväkkys ja aitous. Siinä olisi ollut hyvä tilaisuus lyhyeltä etäisyydeltä haukkua koko luterilainen kirkko ja arkkipiispa maan rakoon. Missä on helluntailaisten Jumala? Suuri pettymys oli minulle Luodon esitys.

Jos halutaan todella tutkia syitä herätyksen hiipumiseen niin suosittelen kirjan ”Azuza katu nro ???” lukemista, myös kirja ”Indonesian herätys” (Kurt Koch) antaa paljon viitteitä siitä , kuinka oikean seurakunnan tulisi toimia.