Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.
Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut". Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.
Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.
Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.
Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin;
samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.
(1 Tim 5:17-25)

LAPSI JA VANHEMPI

Raamatussa puhutaan lapsista monessa eri merkityksessä, puhutaan opetuslapsista ja Jumalan lapsista ja jonkin verran puhutaan tavallisista lapsistakin. Nyt puhutaan nimenomaan tavallisista lapsista ja tavallisista vanhemmista. Tällaiselle suhteelle on ominaista se, että lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan henkisesti ja taloudellisesti ja ovat vanhempien kurituksen ja määräysvallan alla.

Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan ja totella heitä niin kuin Raamattukin monessa paikassa toteaa, esim.:
"Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa" (Kol 3:20).
On selvä asia, että perheen sisäisen rauhan ja lasten kasvuympäristön kannalta on hyväksi, että perheessä vallitsee kuri ja järjestys ja vanhemmat määräävät viisaampina kuinka kotona eletään. On tärkeää huomata, että Raamatussa korostetaan lasten kuuliaisuutta juuri sinä aikakautena, kun lapset ovat vielä lapsia ja monella tavalla riippuvaisia vanhemmistaan. Sinä aikakautena lasten kuuluu kasvaa ja vanhempien kuuluu kasvattaa. Yhtä tärkeää on huomata se, että tämä aikakausi ei kestä ikuisesti vaan lapsi kasvaa ja hänestä tulee aikuinen joskus, 15-20 vuotiaana tavallisesti. Raamattu pitää tärkeänä sitä, että lapset kasvavat, ei ole tarkoitus, että kukaan jäisi lapsen asemaan koko elämänsä ajaksi. Luetaan taas muutama jae:
"Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." 1Kor 13:11
"Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä." 1Kor 14:20
"Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän." 1Joh 2:13

Kun lapset kasvavat aikuisiksi, samalla loppuu tuo lapsen ja vanhemman välinen suhde ja se muuttuu kahden aikuisen ihmisen väliseksi suhteeksi, se muuttuu pojan tai tyttären suhteeksi vanhempiinsa. Usein vanhemmat yrittävät venyttää tuota lapsi-vanhempi suhdetta jopa vetoamalla Raamattuun mutta kuten edellä olen todistanut, ei ole Raamatun mukaista tai Raamatun tarkoitus, että lapset jäisivät lapsen asemaan vielä aikuistuttuaankin. Jumalan tarkoitus on se, että lapset itsenäistyvät ja oppivat elämään omaa elämäänsä ja oppivat ottamaan vastuun omasta elämästään.

Jos vanhemmat pitävät epätoivoisesti kiinni arvovaltansa rippeistä ja väärällä tavalla pyrkivät sitomaan aikuiset lapsensa itseensä, on se hyvin sairasta käyttäytymistä ja johtaa katastrofiin jossain vaiheessa. Myös lapset saattavat joissakin tilanteissa vetää lapsen rooliaan liian kauan ja siten aiheuttaa tarpeettomia kärsimyksiä itselleen. Koska vanhat ihmiset eivät tavallisesti enää osaa opettaa itseään, olisi aikuisten lasten tehtävä kouluttaa omat vanhempansa tajuamaan se, että niitä lapsia ei enää yksinkertaisesti ole olemassakaan eikä lapsi-vanhempi suhdettakaan ole näin ollen tarpeellista enää jatkaa.

Raamattu ei kiellä aikuisia poikia tai tyttäriäkään kunnioittamasta vanhempiaan mutta se ei enää ole lapsen vaan aikuisen ihmisen kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, se on aivan eri asia. Myös vanhempien kuuluisi kunnioittaa lapsiaan tässä vaiheessa.

Tästä olisi helppo jatkaa puhumalla uskovaisen ja Jumalan välisestä suhteesta mutta tyydyn nyt vain toteamaan, että kyllä Jumalakin odottaa, että hänen lapsensa kasvaisivat aikuisiksi. Ei se ole Jumalan tahto, että uskovaiset tekeytyvät pienemmiksi lapsiksi tai heikommiksi kuin mitä ovatkaan.