Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
(Luuk.(15:4-7)

USKOVAINEN VAIKO USKONNOLLINEN?

Suomalaisessa kielenkäytössä, varsinkin toimittajien kohdalla, on liian usein havaittavissa, että he eivät ymmärrä suomenkielisten sanojen merkityksiä. Perussyy on tietenkin siinä, että he eivät ymmärrä, mistä kristillisessä uskossa on kysymys, eivätkä he itse ole uskovaisia, uskonnollisia useimmat heistä kuitenkin ovat, vaikkeivat sitä itsekään tiedostaisi.

Uskonnollinen ihminen on sellainen, joka käyttäytyy tarkasti tiettyjen tapojen mukaan ja joka arvioi muitakin ihmisiä ulkoisten seikkojen ja käyttäytymisen avulla. Uskonnollinen ihminen pyrkii antamaan itsestään täydellisen kuvan ulospäin ja omasta mielestään hän onnistuukin siinä erinomaisesti. Uskonnollinen ihminen pitää itseään hienona ihmisenä ja hän liittoutuu helposti muiden hienojen ihmisten kanssa kuten poliitikkojen, taiteilijoiden ja tiedemiesten kanssa. Uskonnollinen ihminen saattaa puhua Jumalasta tarvittaessa mutta hän suhtautuu Jumalaan niin kuin tarunomaiseen hahmoon suhtaudutaan tai niin kuin hänen tiedemiesystävänsä suhtautuvat. Jumala on hänelle vain välttämätön paha, tärkeämpää on se, millaisen kuvan muut ihmiset hänestä saavat.

Uskovainen ihminen puolestaan on sellainen, joka on kohdannut elävän Jumalan ja josta on tullut uudestisyntymisen kautta Jumalan lapsi. Uskovainen ei välitä ulkonaisista seikoista vaan hän nauttii sisäisestä rauhasta ja ilosta, jonka Jumala on hänelle lahjoittanut. Oikea uskovainen vähät välittää toisten ihmisten mielipiteistä, Jumalan mielipiteet ovat hänelle etualalla. Jumalan läsnäolo ja ihmeellinen rauha riittävät hänelle silloin kuin ihmiset hänet hylkäävät. Ja varmaa on, että monet hänet hylkäävät, ainakin uskonnolliset ihmiset hylkäävät hänet. Oikea uskovainen saattaa tehdä syntiäkin sillä menee kauan ennen kuin hän tajuaa kaikki syntinsä ja ymmärtää päästä niistä eroon. Ei Jumala häntä silti hylkää, sillä eiväthän tavallisetkaan vanhemmat heitä lapsiaan ulos kodista heti, kun nämä tekevät jotain väärin. Monta kuritusta joutuu uskovainen kestämään Jumalan taholta ennenkuin hän kasvaa täyteen miehuuteen mutta pääasia on se, että hän tietää koko ajan olevansa Jumalan rakastavissa käsissä.

Kaikki pakanauskontojen perustajat ja suuret "profeetat" ovat olleet uskonnollisia ihmisiä ja he ovat tehneet omista seuraajistaan ja kannattajistaan itsensä kaltaisia uskonnollisia ihmisiä. Ei vain pakanat vaan myös juutalaisista suurin osa oli Jeesuksen aikana ja on edelleenkin uskonnollisia ihmisiä sillä he eivät ole antaneet Jeesuksen vapauttaa heitä sisäisesti synnin ja Saatanan vallasta. Uskonnollisuus on Saatanan valtaa ihmisessä, uskovainen on vapaa Jeesuksessa Kristuksessa, ei silti uskovainenkaan ole vapaa tehdäkseen jälleen syntiä vaan hän on vapaa palvelemaan Jumalaa. Kun katsotaan Jeesuksen maallisen vaelluksen tuloksia ja apostolienkin toiminnan tuloksia juutalaisten keskuudessa noin kaksi tuhatta vuotta sitten niin on ilmeistä, että vain kymmenentuhatta tai korkeintaan muutama kymmenentuhatta juutalaista pelastui siihen aikaan koko Israelin kansasta, vähintäin miljoonasta ihmisestä. Loput jäivät uskonnollisten fariseusten, saddukealaisten ja lainoppineiden vangiksi.

Myös sellaisista ihmisistä, jotka nimittävät itseään kristityiksi, suurin osa on uskonnollisia ihmisiä, ei uskovaisia ihmisiä. He ovat omaksuneet joitain kristittyjen ulkoisia tapoja ja seremonioita mutta he eivät ole avanneet sydäntään Jumalalle, jotta Jumala olisi heidät uudestisynnyttänyt elävään toivoon, Jeesuksen Kristuksen verellä vihmottaviksi ja Jumalan armon ja elämän osallisuuteen.