Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne.
Ja puhdistettakoon jokainen vaate ja jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, ja jokainen puuesine."
Ja pappi Eleasar sanoi sotamiehille, jotka olivat menneet sotaan: "Tämä on lakisäädös, jonka Herra antoi Moosekselle:
Vain kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy,
kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu; puhdistettakoon se kuitenkin vielä puhdistusvedellä. Mutta mikä ei tulta kestä, käyttäkää se vedessä.
Ja peskää vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te puhdistutte; ja sitten tulkaa leiriin."
(4. Moos. 31:19-24)

SAASTUTETTU KIRKKOMAA

Yksi kammottava piirre luterilaisissa kirkoissa on se, että ensin he ovat luovuttaneet kirkkomaan Jumalalle ja rakentaneet kirkon sille maalle ja siten kirkkomaasta ja kirkosta on tullut pyhiä, sillä pyhä tarkoittaa sitä, mikä kuuluu Jumalalle tai mikä on erotettu Jumalan käyttöön. Kaikki mikä annetaan Jumalalle, täytyy olla puhdasta ja tervettä, saastaisten asioiden tai sairaiden eläinten luovuttamista Jumalalle pidettiin jumalanpilkkana. Luterilaiset kuitenkin saastuttavat pyhät lahjansa hautaamalla ruumiita pyhälle maalle ja tuomalla ruumisarkkuja jopa sisälle kirkkoon sillä ruumiit ovat saastaisia, likaisia asioita Jumalan silmissä.

"Ja minä kuulin jonkun puhuttelevan minua temppelistä; mutta mies seisoi minun vieressäni. Se ääni sanoi minulle: "Ihmislapsi, tämä on minun valtaistuimeni sija ja minun jalkapohjaini sija, jossa minä tahdon asua israelilaisten keskellä iankaikkisesti. Ja Israelin heimo ei ole enää saastuttava minun pyhää nimeäni - eivät he eivätkä heidän kuninkaansa - haureudellansa, kuninkaittensa ruumiilla ja uhrikukkuloillansa.
Kun he asettivat kynnyksensä minun kynnykseni ääreen, ovenpielensä minun ovenpielteni ääreen, niin että muuri vain oli minun ja heidän välillään, niin he saastuttivat minun pyhän nimeni kauhistuksillansa, joita harjoittivat, ja minä lopetin heidät vihassani.
Nyt he vievät haureutensa ja kuninkaittensa ruumiit kauas minusta, ja minä asun heidän keskellänsä iankaikkisesti." (Hesekiel 43:6-9)

Hengellisesti kuolleet papit eivät tätä tietenkään ymmärrä, sillä Jumala on elävien Jumala eikä kuolleitten. Kuolemalla ja ruumiilla pelottelemisesta on tainnut tulla pappien ainoa keino pitää kiinni seurakuntalaisistaan ja viroistaan, niin alas on kirkko vajonnut. Jumala on jo aikapäiviä sitten poistunut kirkosta sillä kukapa viihtyisi ruumiiden keskellä saastutetulla maalla ja kalmanhajuisissa kirkossa, et sinäkään tykkäisi, jos sinun työpaikallesi tuotaisiin haisevia ruumisarkkuja lojumaan.

Irvokasta on se, että papit puhuvat siunatusta maasta ja siitä että ruumiit täytyy haudata siunattuun tai pyhään maahan. Nimittäin heti kun ruumis on haudattu maahan siitä maasta tulee saastutettu maa. Ruumis ei tule pyhäksi, jos se haudataan kirkon viereen, vaan kirkko ja kirkkomaa saastuu sen ruumiin tähden. Tämä on selvä Raamatun opetus, luetaan:
"Näin sanoo Herra Sebaot: Pyydä papeilta opetusta ja sano:
Katso, mies kantaa pyhää lihaa vaatteensa liepeessä ja koskettaa liepeellänsä leipää tai keittoa, viiniä, öljyä tai muuta ruokaa, mitä hyvänsä; tuleeko se siitä pyhäksi?" Niin papit vastasivat ja sanoivat: "Ei".
Ja Haggai sanoi: "Jos joku, joka on kuolleesta saastunut, koskettaa jotakin näistä, tuleeko se saastaiseksi?" Niin papit vastasivat: "Tulee saastaiseksi".
Silloin Haggai lausui ja sanoi: "Sellaista on tämä väki, sellaista tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra. Sellaiset ovat kaikki heidän kättensä työt ja se, mitä he siellä uhriksi tuovat: se on saastaista. (Haggai 2:11-14)

Jäykkäniskaiset, hengellisesti kuolleet luterilaiset istuvat kuuntelemassa naispappien oppeja kalmanhajuisissa, hautojen ympäröimissä kirkoissaan, eivätkä he edes ymmärrä, että jotain olisi pielessä. Jumalan poissaolo ei ole koskaan haitannut uudestisyntymättömiä luterilaisia, päinvastoin.