Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi kuningasta takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla; ja kaikki hänen sotaväkensä oli jättänyt hänet ja hajaantunut. Ja he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Baabelin kuninkaan eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.
Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä, ja myöskin kaikki Juudan ruhtinaat hän teurastutti Riblassa.
Ja Sidkialta Baabelin kuningas sokaisutti silmät, kytketti hänet vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti.
(Jer. 52:8-11)

KANSA TAISTELI, VALTIO JUHLI

Propagandaa minä vihaan ja sotapropagandaa erityisesti. Propagandan mukaan sota on olemassa kunniakkaita sankaritekoja varten, kansan jalostamista varten, isänmaan, uskonnon ja kodin puolustamiseksi. Jumala ei ainakaan ole määrännyt, että uskontoa pitäisi puolustaa maallisilla aseilla. Pakanauskontoja ehkä pitääkin puolustaa aseilla ja pakanoitahan valtiokirkkolaiset kyllä ovatkin. Jos luemme Raamattua niin huomaamme, että Jumala puolusti usein Israelin kansaa vihollisia vastaan eikä suinkaan niin, että israelilaiset olisivat puolustaneet Jumalaa tai uskontoa.

Jumala puolusti Suomeakin talvi- ja jatkosodassa siitä huolimatta, että presidentti Ryti oli kuulema käynyt kysymässä apua Saatanan palvelijoilta, selvännäkijöiltä. Monet yksittäiset sotilaat ovat kertoneet, kuinka Jumala pelasti heidät sodan aikana. Monet tekivät lupauksia Jumalalle niihin aikoihin ja unohtivat lupauksensa, kun sota oli loppunut. Veteraanit eivät opettaneet jälkipolvia kunnioittamaan Jumalaa vaan korottivat apinan isäkseen Jumalan sijasta. Kerrotaan, että jonkin taistelun yhteydessä kokonainen komppania miehiä oli nähnyt enkeleitä puolustamassa ja varjelemassa suomalaisia mutta sodan jälkeen vain harvat antoivat Jumalalle kunnian ja kiitoksen tapahtumista. Ihmiset riistivät Jumalan kunnian itselleen, väittivät selviytyneensä ilman Jumalaa oman rohkeuden ja sotakunnon ansiosta - halveksittavaa valehtelemista, sanon minä.

Sankariteot syntyvät sodassa yleensä niin, että joku sotilas joutuu pakkotilanteeseen, kuolemanvaaraan, jolloin hän joutuu tekemään mielettömiä temppuja selviytyäkseen ja tuollaisia temppuja sitten kutsutaan sankariteoiksi. Sodan oikeat kasvot eivät ole sankaruuden tai kunnian kasvot, sodan kasvot ovat kuoleman, surun ja pelon kasvot. Sodan kasvot ovat järjettömyyden, mielisairauden ja hulluuden kasvot, sodan kasvot ovat raukkamaisuuden, valheen ja itsesyytöksien kasvot, sodan kasvot ovat orpouden, silpoutuneiden ruumiiden ja pettyneiden ihmisten kasvot.

Jos sota sattuu kohdalle ja sitä ei millään pysty väistämään, on se silloin sodittava, mutta pappienkin olisi syytä kertoa kansalle, että sota ei ole mikään Jumalan tahto tai siunaus vaan se on kirous ja rangaistus jumalattomalle kansalle ja sen johtajille. Kansalla täytyy olla oikeus saada oikeaa tietoa sodasta propagandan sijasta.