Ja Jeesus itki.
(Joh. 11:35)

LAPSI SE LEIKKII

Olen näköjään jättänyt kertomatta joitakin yksityikohtia tuosta lapsen ja leijonan leikistä, josta kirjoitin viimekerralla. Siihen nimittäin kuului myös musiikki mukaan, enkeliorkesteri soitti siinä lähistöllä mandoliineilla aiheeseen liittyvää musiikkia. Yksi enkeli soitti lapsen osuuden, mukailemalla lapsen tunnetiloja, liikkeitä ja ajatuksia. Toinen enkeli soitti leijonan tunnetilojen ja mielialan mukaan ja kolmas soitti tilanteeseen kuuluvaa taustamusiikkia. Saattoi siellä olla muitakin soittimia mukana. Soitto osui niin tarkasti eri tilanteiden mukaan yhteensopivaksi, että oli vaikeaa erottaa, soittivatko enkelit tapahtumien seurauksena vai tapahtuiko kaikki soiton mukaan, kumpi oli syy ja kumpi seuraus - kuitenkin oli ilmeistä, että soitto oli seurausta siitä leikistä. Ne enkelit olivat ammattimuusikkoja. Maan päällä ei kuule sellaista musiikkia, vaikka periaatteessa ihmisten pitäisi ainakin teoriassa olla kykeneviä samaan. Ihmisten musiikki on liian hidastempoista, soinnut menevät pieleen ja juuri koskaan musiikki ei sovi täydellisesti tilanteeseen niin kuin se enkelimusiikki sopi. Sen näyn jälkeen minä en ole jaksanut olla kovin kiinnostunut maallisesta musiikista.

Yksinkertaisella näyllä voi olla kaksinkertainen selitys, siis monta selitystä. Jos ajatellaan, että tuo leijona on "Suomen leijona", joka on valtion tunnus, niin silloin leijona on valtio kaikkine kurjine virkamiehineen, joihin kuuluu tietysti myös valtiokirkon kurjat pastorit. Valtio olisi siis tuo peto. Lapsi on tietysti Jumalan lapsi.