Ja
"Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista ajoista'.
Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra."
(Hesekiel 12:26-28)
DEMOKRAATTINEN KUOLEMA
Uskovaiset ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnassa heillä on tai ainakin pitäisi olla samat oikeudet kuin muillakin. Seurakunta ei ole sama asia kuin yhteiskunta. Yhteiskunnassa uskovaiset ovat "piskuinen lauma", vähemmistö, mutta seurakunnassa uskovaiset ovat tietysti enemmistö, ja silloin seurakunta noudattaa Raamatun oppeja. Minä en nyt puhu luterilaisesta seurakunnasta, joka on melkein sama kuin yhteiskunta ja jossa on vakava kriisi ollut muhimassa jo kymmeniä vuosia.
Uskovaisten ihmisten seurakunnassa ei tulisi kuuloonkaan, että siellä alettaisiin äänestää Raamatun totuuksista "demokraattisesti". Seurakunta on niin kuin perhe, jossa Jumala on isä, ja kyllä isän sana painaa enemmän kuin keskenkasvuisten lasten sana. Joskus vaikuttaa siltä, että uskovaiset eivät koskaan kasva niin vanhaksi, että saisivat äänioikeuden seurakunnassa.
Usko on silti ennenkaikkea kahdenkeskinen asia uskovaisen ja Jumalan välillä. Seurakunta ja muut uskovaiset tulevat mukaan kuviohin vasta tuon jumalasuhteen jälkeen. Jos seurakunta joutuu kriisitilanteeseen, sen ei tarvitse välttämättä vaikuttaa sinuun tai sinun uskoosi kovinkaan paljon.
Tilanne seurakunnassa on huolestuttava jo silloin, kun sen yksittäiset jäsenet alkavat luopumaan uskosta. Kun yli puolet jäsenistä on luopunut uskosta, tulee lopulta vaihe, että ei-uskovaiset ja uskosta luopuneet alkavat ottamaan seurakunnan hallintaansa ja alkavat muuttamaan seurakunnan opetusta ja toimintatapoja. Jumalan Sana lakaistaan silloin maton alle ja tilalle otetaan "hienompia" tieteellisiä teorioita. Tämäntapainen demokraattisen kuolemisen prosessi on tapahtunut luterilaisessa seurakunnassa noin sadan vuoden aikana, se on tapahtunut niin hitaasti, että sitä tuskin huomaa. En pysty kyllä väittämään, että se olisi koskaan ollut oikea uskovaisten seurakunta, siellä on ollut silti joukossa muutamia uskovaisia jopa pappienkin joukossa.
Minä olen yrittänyt tökkiä terävällä kepillä luterilaista seurakuntaa, jotta saisin selville, onko se enää hengellisesti elossa. Minkäänlaista vastapotkua ei ole tullut, joten kuollut sen täytyy olla - raato mikä raato - ei se tökkimällä parane.
Luterilainen kirkko voisi selkeyttää tilannetta tekemällä virallisen kuolinilmoituksen itsestään. Samalla kirkko voisi tunnustaa, ettei sen tarkoitus olekaan toimia seurakuntana vaan valtion kulissina, jonka tehtävänä on ollut pitää kansalaiset rauhallisina ja kuuliaisina, tukahduttaa tarpeettomat uskonnolliset liikkeet ja täyttää kansan turvallisuuden kaipuu. Kansalaisten naittaminen ja lasten syntymisen edistäminen, kansan sotilaallisen linjan tukeminen ja kuolleiden kerääminen hautausmaalle ovat myös kuuluneet kirkon toimenkuvaan, mitään hengellisiä tehtäviä ei tietenkään hengellisesti kuolleella kirkolla voi olla. Mitään yhteyttä luterilaisen kirkon ja elämän lähteen välillä en ole havainnut, joten kuolinilmoitus olisi hyvinkin paikallaan. Kirkko - jos mikä - ymmärtää hyvin, ettei raatoja saa jättää haisemaan.
JÄRKI, TUNTEET JA HENKI
Minä olen elämäni aikana paljon keskustellut erilaisten ihmisten kanssa uskonasioista ja uskoontulosta, niin paljon, että enää en halua keskustella. Olen huomannut, että tuollaiset keskustelut eivät yleensä johda mihinkään, siinä vaan jaaritellaan ja lopulta jompikumpi kokee jääneensä tappiolle ja suuttuu. Varsinkin ateistit, kommunistit ja darvinistit ovat usein halukkaita keskustelemaan mutta heidän ajatuksensa kulkevat aina samoja vanhoja ratoja, aivan kuin heidät kaikki olisi aivopesty samalla tavalla.
Jos Jumala olis halunnut, että ihmiset tulisivat uskoon järkeilemällä niin hän olisi pannut Raamatun täyteen älykkyystestejä, sanaristikoita, "rasti ruutuun"-tehtäviä, labyrinttejä ja matemaattisia ongelmia. Hän ei tehnyt näin vaan Raamatun kautta Jumala kertoo meille mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti, kuinka kaikki on tapahtunut, mitä Jeesus teki, mitä apostolit tekivät ja kuinka sinäkin pelastut ja pääset taivaaseen.
Usko ei ole järjen asia eikä tunteiden asia vaan hengen asia. Sinussa on nimittäin henki, joka on saatanallisten henkivaltojen orja ennen uskoontuloa ja Jumalan Hengen alainen uskoontulon jälkeen. Raamatussa puhutaan uudelleensyntymisestä, joka tarkoittaa sitä, että sinun henkesi siirtyy kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen. Minulle oli aikoinaan hyvin suuri yllätys, kun minä tajusin, että minulla on todellakin henki. Järjen ja tunteen alueella ei välttämättä tapahdu mitään uskoontulon aikana, toisilla tapahtuu ja toisilla ei, mutta se ei ole tärkeää vaan tärkeää on se, mitä tapahtuu sinun henkesi alueella. Yleensä kyllä järki kirkastuu ja tunteet selkenevät Jumalan Hengen vaikutuksesta.
Seuraavat jakeet valottavat hieman ihmisen oman hengen olemusta.
"Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki (Joh 3:6)".
"Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. (1Kr 2:11)".
"Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. (1Kr 6:17)".
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme (Hebr. 12:9)".
Jeesus joko elää tai ei elä mutta - jos hän elää - niin sinun on kohdattava hänet. Tämä uskonasia ei taida muuten selvitä. Sinä voit rukoilla esim. tähän malliin:"Jeesus, jos sinä elät, niin todista se minulle, tule minun sydämeeni ja toteuta suunnitelmasi minun elämässäni. Ole minun Herrani ja Jumalani ja Opettajani. Auta minua! Amen." Amen- sanan voi kyllä jättää poiskin, se kuullostaa vähän liian juhlalliselta.