Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

(Valitusvirret 5:12-16)

KUNINGAS SAUL JA PAHA HENKI

"Mutta profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi." (Hoosea 12:14). Mooseksesta alkaen Jumala johti kansaansa profeettojen kautta, Israelilla ei ollut kuningasta ollenkaan siihen aikaan. Profeettojen ja tuomarien aikakausi kesti satoja vuosia aina profeetta Samueliin saakka. Yleensä Jumala nosti virkaan aina kerrallaan yhden profeetan tai tuomarin tilanteen mukaan, välillä oli aikakausia, jolloin Israelissa ei ollut profeettaa ollenkaan, ainakaan johtavaa profeettaa. Jokaisella heimolla oli oma heimoruhtinaansa, lisäksi olivat papit ja tavalliset profeetat ja tuomarit. Valta oli siis hajautettu aika isolle ryhmälle, kansa eli melko demokraattisessa yhteiskunnassa. Sillä tavalla Jumala olisi halunnut jatkaakin mutta kansa alkoi vaatia itselleen kuningasta pakanakansojen malliin.

Profeetta Samuel voiteli Herran käskystä ensin Saulin ja myöhemmin Davidin Israelin kuninkaaksi. Voitelu tapahtui siten, että Samuel levitti öljyä heidän päälaelleen, tärkeintä voitelussa oli se, että se sisälsi myös hengellisen voitelun, joka teki heistä päteviä kuninkaan virkaan. Voitelu sisälsi tavallaan lupauksen siitä, että Herra olisi kuninkaan kanssa ja auttaisi häntä.

Saul menestyi aluksi hyvin virassaan mutta sitten hän alkoi toimia omavaltaisesti tottelematta Jumalaa ja Jumala katui tehneensä hänet kuninkaaksi. Jumala rankaisi Saulia voitelemalla Davidin kuninkaaksi ja lähettämällä pahan hengen vaivaamaan Saulia. Saul säilyi silti kuninkaana vielä pitkän aikaa. Tämä tarina kannattaa kokonaisuutena lukea ensimmäisen Samuelin kirjan yhdeksännestä luvusta alkaen.

Olen lukenut ja kuullut monta kertaa tulkintoja Saulin tilanteesta ja melkein kaikki teologit ja saarnamiehet ovat väittäneet, että Saul eli koko loppuelämänsä pahan hengen vallassa ja Jumalan Henki poistui hänestä lopullisesti ja kun Saul joutui hurmoksiin myöhemmässä vaiheessa, se tapahtui muka pahan hengen vaikutuksesta. Tällainen tulkinta on varmuudella väärä ja se kuvastaa sitä röyhkeyttä, jonka vallassa nykyajan uskovaiset elävät. Nykyajan uskovaiset kuvittelevat nimittäin olevansa parempia kuin ketkään muut eikä edes riivaajahenkiä voi heissä muka asua.

Raamatussa sanotaan selvästi näin:
"Mutta kun hän (=Saul) oli menossa sinne, Raaman Naajotiin, tuli Jumalan henki häneenkin, niin että hän kulki hurmoksissa, kunnes tuli Raaman Naajotiin.
Silloin hänkin riisui vaatteensa ja joutui hurmoksiin Samuelin edessä; ja hän kaatui maahan ja makasi alastonna koko sen päivän ja koko sen yön. Sentähden on tapana sanoa: "Onko Saulkin profeettain joukossa?"" (1.Sam. 19:23-24).
Tässä on kiinnitettevä huomio sanoihin "Jumalan henki tuli häneenkin". Saul oli siis ollut välillä pahan hengen vallassa ja sitten kuitenkin Jumalan henki tuli häneen takaisin. Siispä uskovainenkin voi olla välillä riivaajahengen alainen ja välillä Jumalan hengen alainen. Jos olet lukenut niitä Kurt Kochin kirjoja, tämän ei pitäisi yllättää sinua.

On syytä muistaa myös Davidin suhtautuminen Sauliin. Davidilla olisi nimittäin ollut montakin tilaisuutta tappaa Saul mutta hän ei tahtonut satuttaa kättään Herran voideltuun, vaikka Saul puolestaan oli monta kertaa yrittänyt pahan hengen vallassa ollessaan tappaa Davidin. Kun sitten Saul kuoli ja sanansaattaja tuli Davidin luo kertomaan Saulin kuolemasta, tappoi David tuon sanansaattajan, koska sanansaattaja väitti itse tappaneensa Saulin. David oli itse Jumalan voitelema mies ja hänellä oli hyvä näköala Saulin tilanteeseen, parempi kuin kenelläkään meistä. Davidin käyttäytyminen Saulia kohtaan osoittaa, että David piti häntä Jumalan miehenä kaikesta huolimatta. Jos Saul olisi ollut koko ajan väkivaltaisesti käyttäytyvä riivattu, tuskinpa David olisi häntä noin kovasti kunnioittanut.

Minusta oikea tulkinta Saulin tilanteesta on se, että Herran lähettämä paha henki vaivasi Saulia ajoittain ja silloin Jumalan henki poistui hänestä. Välillä saattoi olla pitkiäkin aikoja, että paha henki pysyi pois Saulista, ja sillä aikaa Jumalan henki joko vaikutti tai ei vaikuttanut Saulissa. Ilmeisesti Jumalan henki kuitenkin välillä vaikutti Saulissa sillä Jumala ei kutsumistaan ja armolahjojaan kadu ja Saul kävi kaikesta huolimatta sotia myös vihollisia vastaan eikä vain Davidia vastaan. Saul tarvitsi voitelua kuninkaan tehtävien hoitamiseen.

Miksi sitten Jumala rankaisi Saulia antamalla pahan hengen vaivata häntä. Syynä oli tottelemattomuus Jumalan selvää käskyä kohtaan, Saul säästi pakanavihollisilta saamaansa saalista, karjaa, ja myös vihollisten päällikön hän säästi kuolemalta, vaikka Jumala oli käskenyt tappaa kaikki. Miksi sitten Jumala halusi tappaa kaikki nuo eläimet ja ihmiset? Kysymys oli kostosta menneiden tapahtumien vuoksi mutta saattoi siihen liittyä muutakin. Niissä ihmisissä ja eläimissä saattoi nimittäin asustaa riivaajahenkiä, jotka olisivat sitten voineet siirtyä juutalaisiin. Muistammehan, että Jeesus ajoi muutamia riivaajia sikoihin ja sen seurauksena koko sikalauma, tuhansia sikoja, syöksyi järveen ja hukkui. Riivaajien kanssa ei kannata pelleillä, niinkuin Saul teki.

Israelilaisilla ei ollut ennen Jeesuksen antamaa valtuutusta mitään keinoa ajaa riivaajia ulos ihmisistä. Jeesuksen aktiivinen toiminta kesti noin tuhat päivää ja voimme arvioida, että hän ajoi joka päivä 10 - 100 riivaajaa eri ihmistä. Yhteensä siis Jeesus ajoi n. 10 000 - 100 000 riivaajaa ulos israelilaisista. Kaikki riivatut eivät välttämättä tulleet Jeesuksen avun piiriin. Jos ajattelemme, että israelilaisia oli tuohon aikaan n. 1-3 miljoonaa niin voimme arvioida, että n. 1%-10% israelilaisista oli riivattuja Jeesuksen aikana. On syytä muistaa, että israelilaiset olivat Jumalan kansaa ja he elivät Mooseksen lain mukaan "puhtaissa olosuhteissa", tästä voimme sitten vetää jotain johtopäätöksiä siitä, kuinka paljon suomalaisissa on riivaajia, tuo prosentti on selvästi korkeampi suomalaisten osalta.

En halua pelotella ketään riivaajilla mutta mielestäni tämä asia on käsiteltävä asiallisesti ja riivattujakin pitäisi kyetä auttamaan. Ei pidä nähdä asioita mustavalkoisina niin, että riivatut ovat pahoja ja Jumalan tuomitsemia ihmisiä, joita ei haluta enää auttaa. Jeesuksen seurueeseen kuului aikoinaan eräs nainen, Maria Magdaleena, josta Jeesus oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.

Jotkut "tiedeihmiset" väittävät, että riivaajista puhuminen on vastuunpakoilua. Tuollaiset ihmiset eivät selvästikään ymmärrä, mistä tässä on kysymys, tai eivät halua ymmärtää tai ovat itse riivattuja. Ihminen on tietysti vastuussa teoistaan ja myös siitä, päästääkö hän riivaajia sisälleen vai ei. Valehteleminen on mielestäni vastuunpakoulua ja ne, jotka väittävät, että riivaajia ei ole, valehtelevat. Myös ne, jotka väittävät, että lapsikaste löytyy Raamatusta, valehtelevat ja pakenevat vastuuta. Ei ongelmia ratkaista siten, että niiden olemassaolo kielletään, se on vastuunpakoulua. Eikö riivattuja ihmisiä sitten saisi auttaa, tekikö Jeesus tässä asiassa väärin? Eikö Saatana hyväksy, että hänen orjansa vapautetaan, vai mistä tässä on kysymys?

Ei ihminen vahingossa joudu riivatuksi. Varmin tapa houkutella riivaajia sisälleen on viettää aikaansa saastaisissa paikoissa, harrastaa saastaisia asioita, pilkata Jumalaa ja osallistua saastaisiin pakanallisiin rituaaleihin. Saastaisia paikkoja ovat esim. juopporavintolat, bordellit, nojatuoli television äärellä ja yliopistot, joissa opetetaan Jumalan luomistyötä herjaavaa, Jumalan Sanaa vääristävää, Jumalaa vastustavia, pilkkaavia ja valheellisia oppeja usein itsensä professori Saatanan suosiollisella myötävaikutuksella.

Miksi muuten papit, jos he ovat Jumalan asialla, eivät puutu kaikkeen siihen valheeseen, jonka avulla heidän lampaitaan sokaistaan yliopistoissa? Miksi lampaat on heittellejätetty julmien susien armoille? Pappien kuuluisi hyökätä paimensauva viuhuen tuollaisten susien kimppuun eikä seisoa vaan tumput suorina katselemassa kun lampaita raadellaan. Ei susien kanssa pidä ruveta keskustelemaan ja neuvottelemaan vaan niitä on lyötävä sillä sauvalla, sitä varten se on olemassa.

Papin tehtäviin ei kuulu yksistään bailaaminen vaan hänen on pidettävä Jumala hyvällä tuulella. Luetaan Malakian kirjasta:
"Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. Mutta te sanotte: "Miten me olemme pitäneet halpana sinun nimesi?"
Siten, että tuotte minun alttarilleni saastutettua leipää. Mutta te sanotte: "Miten me olemme sinut saastuttaneet?" Siten, että sanotte: "Herran pöytä on halpana pidettävä".
Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.
Ja nyt: lepyttäkää Jumalaa, että hän meitä armahtaisi. Tällaista on teidän kädestänne tullut: olisiko hän teille suosiollinen? sanoo Herra Sebaot. Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan! Ei ole minulla mielisuosiota teihin, sanoo Herra Sebaot, enkä minä mielisty ruokauhriin, joka tulee teidän kädestänne. Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot.
Mutta te häpäisette sen, kun sanotte: "Herran pöytä on saastutettu, ja sen hedelmän syönti on halpana pidettävä".
Ja te sanotte: "Mikä vaiva!" ja ylenkatsotte sen, sanoo Herra Sebaot, ja tuotte ryöstettyä, ontuvaa ja sairasta - tuotte uhrilahjaksi.
Kirottu olkoon pettäjä, jolla on laumassaan koiraspuoli ja joka on luvannut sen, mutta uhraakin Herralle viallisen. Sillä suuri kuningas olen minä, sanoo Herra Sebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa. Ja nyt teille tämä käsky, te papit!
Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Minä olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne.
Minä kiellän teiltä jälkeläiset, ja minä viskelen rapaa teidän kasvoihinne, teidän juhlauhrienne rapaa, ja siihen teidät itsenne kannetaan.
Ja te tulette tietämään, että minä olen lähettänyt teille tämän käskyn, jotta minun liittoni Leevin kanssa pysyisi, sanoo Herra Sebaot.
Minun liittoni hänen kanssansa oli elämä ja rauha, ja minä annoin sen hänelle peloksi; ja hän pelkäsi minua, vapisi minun nimeni edessä. Oikea opetus oli hänen suussansa, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa. Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani, ja monet hän käänsi pois pahoista töistä.
Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja.
Mutta te olette poikenneet tieltä, olette opetuksellanne saattaneet monet kompastumaan, olette turmelleet Leevin liiton, sanoo Herra Sebaot. Niinpä minäkin teen teidät halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä, koska te ette ole pitäneet minun teitäni, vaan olette olleet puolueelliset opetuksessa." (Mal. 1:6-14, 2:1-9).