VALINTASIVULLE

 

 

Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.
Sillä sinä olet tehnyt kaupungin kiviroukkioksi, varustetun kaupungin raunioiksi; muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta, ei sitä ikinä enää rakenneta.
Sentähden sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten pakanain kaupunki sinua pelkää. Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan.
Niinkuin helteen kuivassa maassa, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.
Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.
Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.
Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.
Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.
(Jes 25:1-9)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PELASTUS EI RIIPU SAKRAMENTEISTA

"Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä, Jumala, Iankaikkinen, Isä, Rauhanruhtinas." (Jes.9:5). Tässä jakeessa ei ole Raamatussa aivan noin paljon pilkkuja mutta muistaakseni Kaarlo Syvännön mukaan siinä pitäisi olla kaikki nuo pilkut. Siinä ovat Jeesuksen seitsemän nimeä, vaikka kyllä hänellä on muitakin nimiä, kuninkaitten Kuningas ja herrain Herra esimerkkeinä mainitakseni.

Kun olen viime aikoina seurannut uutisten kautta luterilaisen kirkon piirissä kinastelua siitä, kun piispa-parka oli jätetty ilman ehtoollista, on sydämessäni syntynyt suuri kiitollisuus elävää Jumalaa kohtaan siitä, että hän pelasti minut Poikansa nimen ja veren kautta oman nimensä kunniaksi ennen kuin minun edes tarvitsi ruveta miettimään palastuksen etsimistä mustapukuisilta papeilta ja heidän sakramenteistaan. Sillä kun minä pelastuin, ei lähimaillakaan ollut yhtään pappia, siinä olivat vain minä ja Jeesus, ja Jeesus oli se Väkevä, joka minut pelasti. Kun Jeesus antoi minulle synnit anteeksi ja pesi minut omalla verellään tuntui se siltä kuin iso taakka olisi otettu pois minun selästäni ja minä tunsin itseni niin kirkkaaksi ja puhtaaksi, että olisin varmasti kelvannut suoraan taivaaseen. Jeesus on myös luvannut olla minun kanssani joka päivä maailman loppuun saakka ja hän on kykenevä viemään työnsä minussa päätökseen saakka. Minä en ole ollut mikään helppo pelastettava, se on Jumalan kunniaksi sanottava.

Sakramenteillä on oma merkityksensä mutta Jeesus on se, joka pelastaa. Usein minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että luterilainen kirkko käyttää sakramentteja sitoakseen ihmiset itseensä pelottelun avulla. "Sinä et pääse taivaaseen, jos sinua ei ole kastettu. Sinä et pääse taivaaseen ilman ehtoollista. Sinä et pääse taivaaseen, ellei sinua haudata "pyhään" maahan." Mielestäni tuollainen peloittelu on tuomittavaa. Luterilaisen kirkon pitäisi kertoa ihmisille, kuinka taivaaseen päästään eikä kuinka sinne ei päästä. Se ryöväri Jeesuksen vieressä pelastui ilman sakramentteja ja ilman mustapukuisia pappeja.

Sakramentit eivät sinänsä rituaaleina pelasta ketään, kasteella ja ehtoollisella on kyllä oma merkityksensä ja myös syntien tunnustaminen on tärkeää. Syntien tunnustaminen tarkoittaa sitä, että ihminen lopettaa valehtelemasta ja tunnustaa tosiasiat. Synnit on tunnustettava ennenkaikkea Jumalalle, joskus voi käyttää luotettavia uskovaisia ihmisiä apuna, jos ei yksin kykene selvittämään asioita. Kasteesta olen kirjoittanut jo aikaisemmin mutta voimme ajatella kasteesta, että se on niin kuin kihlajaiset ihmisen ja Jumalan välillä, onhan se tietysti tärkeää, mutta ei kaste yksinään ja irrallisena tapahtumana ketään pelasta. Ihmisen pitää olla Jumalan oma jo ennen kastetta.

Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen kuoleman kunnioittamiseksi ja muistamiseksi. Ehtoollisella me julistamme ja muistutamme koko maailman ja henkivaltojen edessä Jeesuksen rakkautta ihmissieluja kohtaan, Jeesuksen voittoa synneistä, sairauksista, henkivalloista, vanhasta aatamista ja kuolemasta. Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen kunniaksi, jotta me muistaisimme, että me emme ole itse itseämme pelastaneet. Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen kunniaksi, jotta me muistaisimme kiittää ja ylistää Häntä, joka on kaiken meidän kiitoksemme ja kunnioituksemme ansainnut.