"Mutta sinä Jumalan ihminen, pakene sellaista!
Tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa,
rakkautta,kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä."
1.Tim.6:11
SYDÄN KUULUU JUMALALLE
Olen huomannut, että monet ihmiset, uskovaisetkin, tehdessään lupauksia Jumalalle tai tehdessään liiton Jumalan kanssa sanelevat itse ehdot liitolle tai lupauksille. He haluavat itse kontrolloida lupauksensa ja haluavat itse määrätä ehdot uskossa olemiselleen ja tekemiselleen. Kuitenkin tuollaisessa liittoasiassa on aina kaksi osapuolta ja molemmilla on oikeus osallistua ehtojen määrittelemiseen.
Oikeastaan ihminen ei voi muuta kuin lopettaa vihollisuudet, irrottautua Saatanan teoista ja antautua Jumalalle. Jumala kuitenkin käsittelee ihmistä niinkuin ihminen olisi vapaa osapuoli ja täysivaltainen neuvottelija, Jumala ei pakota ihmistä mihinkään. "Kateuteen saakka hän halajaa sitä henkeä, jonka hän on ihmiseen pannut", sanotaan Raamatussa ja Jumala tietää, että hän ei voi saada sitä henkeä omakseen väkisin.
"Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se. mikä Jumalalle kuuluu", sanoi Jeesus aikoinaan. Keisarille kuuluvat verot mutta Jumalalle kuuluu sydän.
MAMMONAN PALVELEMISESTA
Joitakin esimerkkejä mammonanpalvonnasta:
Isi, joka tekee jatkuvasti ylitöitä ja lyö laimin perheensä, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Urheilijat, sirkuspellet ja taiteilijat tekevät mitä tahansa rahasta.
Poliitikko, joka ajaa omaa etuaa eikä yhteistä hyvää, on mammonanpalvoja.
Kirjailija, joka hylkää totuuden ja kirjoittaa lukijoita miellyttääkseen, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Elokuvaohjaaja, joka tekee sensaatiofilmejä ison rahan toivossa, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Mainokset sisältävät valheita rahantulon toivossa.
Näyttelijät luopuvat omasta aitoudestaan ja persoonallisuudestaan ja suostuvat olemaan jotain muuta rahan takia.
Pieni tyttö, joka laulaa kauniin hengellisen laulun laulukilpailussa, tarkoituksenaan voittaa rahaa ja mainetta, syyllistyy mammonanpalvontaan
Yhteiskunta, joka kieltäytyy hoitamasta sairaita jäseniään, koska se on liian kallista, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Tuomari, joka ottaa lahjuksia vastaan, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Insinööri, joka saastuttaa luonnon suuren voiton toivossa, syyllistyy mammonanpalvontaan.
Rakkauttakin arvioidaan rahalla ja ‘rakkautta’ myydään rahalla.
Saarnamies, joka saarnaa paremman paikan ja palkan toivossa, palvelee mammonaa.
Vanhemmisto, joka haluaa palkata kuuluisan saarnamiehen seurakunnan toiminnan ja rahavirtojen turvaamiseksi kysymättä Herralta neuvoa, syyllistyy mammonan palvontaan.
Mammonanpalvonta on saatananpalvontaa.
Raamatun mukaan kaikki valta, voima ja kunnia kuuluvat Jumalalle alunperin. Valtaa ja voimaa on mahdollista siirtää henkilöltä toiselle. Kunniaansa Jumala ei sitävastoin koskaan luovuta toiselle persoonalle.
Voimme ajatella niin, että Jumala on siirtänyt osan vallastaan esim. poliitikoille, kenraaleille ja piispoille. Tämä ei silti välttämättä tarkoita sitä, että kaikki esivalta toimisi Jumalan palvelijana.
Oikeastaan alunperin juuri Adam oli asetettu hallitsemaan koko maata. Saatana teki heikoksi Aadamin ja hänen valtansa. Samalla Saatana alkoi itse hallita maan päällä, minkä seurauksena vallankäyttö on kieroutunut ja vääristynyt monella tavalla ja monella tasolla. Usein näyttää suorastaan siltä, että Jumalan valta ei toteudukaan maan päällä.
Isä Jumala on siirtänyt vallan sekä taivaassa että maan päällä Jeesukselle. Jeesus lupasi antaa opetuslapsilleen oikeuden hallita yhdessä hänen kanssaan sitten aikanaan. Jeesus antoi heille myös vallan ajaa ulos riivaajia ja vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja. Henkivaltojen taistelu on siis tavallaan ihmisten käsissä, jos laskemme Jeesuksenkin ihmiseksi niinkuin hän onkin.
Ihmisten keskuudessa tapahtuu paljon väärinkäytöksiä ja kieroutumia vallankäytön suhteen. Jotkut eivät osaa käyttää edes omaakaan valtaansa ja asemaansa oikein ja silti he ovat kahmimassa vielä lisää. Yksittäisen ihmisen kannalta olisi ihanteellista, että hän omistaisi niin rahaa kuin valtaakin vain sopivassa suhteessa muihin kykyihinsä nähden. Rahan- ja vallanhimo tuhoavat tehokkaasti inhimmillisyyden ja aitouden uhristaan samalla kun sielunrauha häiriintyy ja sielunpelastus vaarantuu.
LAITTOMUUS JA MORAALITTOMUUS
Vuosisatojen kuluessa eri kansat ovat muokanneet lainsäädäntöään tarpeidensa mukaan. Lakien tarkoituksena on ollut toisaalta yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden takaaminen ja toisaalta rikollisuuden estäminen. Kuitenkaan ei riitä, että lait ovat pelkästään olemassa. jos nykyiset sukupolvet eivät tiedä niiden sisältöä ja merkitystä. Tarvitaan laikikasvatusta. Kasvatuksen puute johtaa lopulta laittomaan yhteiskuntaan.
Perustuslaissa on mainittu, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus tavoitella toisten estämättä henkilökohtaista onnea ja menestystä. Viranhaltijat - opettajat, poliisit, lääkärit, kansanedustajat jne. - ovat velvollisia edesauttamaan kansalaisia kaikissa rehellisissä ja hyödyllisissä pyrkimyksissä. Perustuslain tarkoitus lienee ollut kasvattaa kansalaiset kunnioittamaan toisten oikeuksia. Sairaassa yhteiskunnassa perustuslaki valitettavan usein käsitetään siten, että jokainen omistaa vain omalle kohdalleen nuo oikeudet, toisten oikeudet ollaan valmiit unohtamaan.
Rikollisuutta pidetään tavallisesti laillisuuden vastakohtana. Niin se onkin, mutta myös laittomuutta voidaan pitää laillisuuden vastakohtana. Laittomuus ilmenee tavallisesti asenteissa siten, että omat tai oman ryhmän edut nostetaan laittomasti muiden yläpuolelle. Esim. rasismi on laittomuutta, uskonvainot ovat laittomuutta ja puolueellisuus oman ryhmän hyväksi on laittomuutta. Eri syntimuotojen suosiminen ja lain pilkkaaminen ovat laittomuutta.
Laittomuus näkyy usein myös siinä, että lakeja muutetaan syntejä suosiviksi. Kauan sitten oli olemassa käsite "avioliiton onni". Nykyisin ollaan sitä mieltä, että kansalainen on onnellisempi eläessään huoruudessa päätellen muutamista verotuskäytännöistä, kansan television ohjelmavalikoimasta ja siitä, että jo 12-vuotiaille jaetaan valtion toimesta kondomeja.
Moraalin rappio ei kosketa ainoastaan sukupuolimoraalia vaan myös rahamaailman, politiikan, urheilun, taiteiden, työelämän ja hengellisen elämän moraalia. Moraalin rappio alkaa useimmiten yläpäästä ja johtaa lopulta katastrofiin tavalla tai toisella. Moraalisesti heikko kansakunta saastuttaa ja mädättää itse itsensä sisältäpäin. Jo muinaisille roomalaisille kävi niin.
Opettajat jakavat parhaat numerot suosikeilleen (=nuoleskelijoille), tuomarit jättävät kaverinsa tuomitsematta, lääkärit hoitavat vain rikkaita, papit saarnaavat valhetta, virkaa tai työpaikkaa ei saa paras hakijoista vaan paras tuttava tai sukulainen. Epäpätevät viranhaltijat tulevat kansalle kalliiksi sillä kansa joutuu palkan lisäksi maksamaan myös töppäykset.
Omituinen lause "valtiolla ei ole moraalia, valtiolla on vain etu" pitää varmaan paikkansa mutta se sisältää samalla suuren väärinymmärtämisen vaaran. Se voidaan ymmärtää väärin esim. näin "valtion ei tarvitse välittää mistään moraalisäännöistä" tai näin "valtion tulee pyrkiä esiintymään moraalittomasti" tai "valtiolle on edullista esiintyä moraalittomasti" tai "valtion edustajien tulee olla täysin moraalittomia".
Oikeita tulkintoja ovat mielestäni seuraavat; "valtio ei ole moraalisesti vastuussa kaukaisesta menneisyydestään", "toiset valtiot eivät voi asettaa jotain valtiota moraaliseen vastuuseen teoistaan" tai "valtio saattaa joutua toimimaan moraalittomasti sotatilanteessa (esim. pettämään sopimuksensa)".
Alkuperäinen väite käsittää mielestäni vain valtion suhteet muihin valtioihin. Sen avulla ei voida puolustella sisäpoliittisia vääryyksiä eikä yksittäisten valtion viranhaltijoiden tekemiä vääryyksiä. Laittomuus on kaikkein suurinta silloin kun se tapahtuu valtion toimesta sillä juuri valtion viranhaltijoiden pitäisi huolehtia siitä, että lakeja noudatetaan.